Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Miesten syövät
Re: Eturauhassyöpäpotilaan seksuaalisuus
Tämän hetken tunnelmiaRaimo Patja
Minulla todettiin maaliskuulla 2003 luustoon levinnyt eturauhasen syöpä. Se aiheutti selkäkipuja ja oikean jalan puutumista. Muita vaivoja ei ilmennyt. Vaivat yhdistettiin monta vuotta työterveyshuollossa kovaan liikkumiseen ja urheiluun. Hiihdin pitkiä 40 km:n lenkkejä ja pelasin kahden tunnin tennisotteluja monta kertaa viikossa. Kyllä niissä selkäkin kipeäksi tulee. Minut lähetettiin KYS:iin selkäleikkaukseen, mutta siellä huomattiin että eipä leikatakaan. Syöpä. Sain sädehoitoa kymmenen kertaa ja kivut loppuivat. Minulle annettiin myös pitkä sairasloma, mutta kävin töissä melkein joka päivä.
En ole ollut sairaalassa kuin ihan pienenä eikä oikein mitään muutakaan sairautta minulla ole ollut tavanomaisia flunssa-aikoja lukuun ottamatta. Syövästä en tiennyt kuin nimen.
En halunnut jäädä syövän kanssa yksikseni. Enkä salannut sairauttani vaan kerroin sopivissa yhteyksissä mikä minua vaivasi.
Silti kamppailu oli kovaa masennusta ja toivottomuutta vastaan. Tutkin internetin kautta tietoa ja luin kirjaston saatavissa olevat kaikki kirjat niin syövästä, masennuksesta, parisuhteesta, seksuaalisuudesta ym.
Kävin vaimoni kanssa syöpäyhdistyksen tilaisuuksissa ja perheneuvonnassa, psykiatrilla ja seksuaaliterapeutilla hakemassa apua. Olin myös vaimon kanssa valmennuskurssilla MeriKarinassa, Turussa. Kurssin anti ei ollut hyvä. Se oli tarkoitettu työikäisille, mutta siellä oli 70 -80 vuotiaita miehiä. Seksuaalisuus ei ollut heidän ongelmansa. Nuoret terapeutit lohduttivat, että olettehan te vielä elossa. Se kyllä lohdutti paljon kun sitä tuli kuulemaan Turkuun asti. Asiantuntijaluennot olivat hyviä, mutta vertaisryhmiä ei ollut.
Olen ollut opetuksen johtotehtävissä vuodesta 1975 ja rehtorina vuodesta 1981. Olen johtanut kouluani yhdessä henkilöstön kanssa menestyksellisesti. Olin valtakunnallisen rehtoriyhdistyksen puheenjohtajana seitsemän vuotta ja opetushallituksen metallialan tarkastajana oman toimen ohella liki kymmenen vuotta. Minulla oli erittäin suuri kontaktipinta valtakunnan päättäjiin opetusministeriössä, työministeriössä ja olin lukuisten ministeriöitten työryhmien jäsen tai vetäjä.. Samalla toimin monen yhtiön hallituksessa. Sairauden todettua olen luopunut useimmista tehtävistä.
Kävin työssä, ja aluksi kaikki meni hyvin. Jaksoin syventyä talous ja johtamisasioihin noin vuoden verran. Huomasin vähitellen, että en jaksa syventyä keskittymistä vaativiin asioihin. En jaksanut katsoa kotona elokuvia tv:stä, en lukea romaaneja, vain sanomalehtiä ja joitakin runokirjoja. Samaan aikaan jäi eläkkeelle talousjohtaja ja taloussihteeri. Työnantaja kielsi uusien ihmisten palkkaamisen. Talousasioita jaettiin rehtorin ja apulaisrehtoreiden ja toimiston kesken.. Huomasin vähitellen, että en jaksanut mihinkään pitkäjännitteiseen asiaan syventyä. Jaoin työtehtäviäni apulaisrehtoreille ja toimistolle.
Samaan aikaan alkoi oppilaitoksen siirto uudelle omistajalle, isoon koulutuksen koulutuskuntayhtymään. Olin keskeisesti mukana neuvotteluissa sairastumisen alusta lähtien n. 1,5 vuotta - joka viikko useita päiviä..
Kuntayhtymäratkaisu tehtiin vuoden 2004 alusta. Tilanne työssäni paheni. En jaksanut seurata taloutta ja varsinkaan sitä monimutkaista tilannetta jossa kaksi taloutta muutoksessa yhdistetään yhdeksi (meidän entinen ja uuden kuntayhtymän).
Minulle se oli erittäin turhauttavaa… olinhan suvereenisti johtanut koulua vuodesta 1981 ja nyt en pystynyt syventymään asioihin, joita olin tehnyt kymmeniä vuosia ja jotka olivat tuttuja asioita. Ne oli kuitenkin tehtävä ja jaoin valtaani ihmiselle, jotka pysyivät niitä tekemään.
Masennus hiipi hiljalleen sieluuni. Olin työssäni ulospäin rempseää rehtoria, jolle koulun menestys oli tärkeämpi kuin henkilökohtainen tilanteeni. Niin kuin piti ollakin.
Yöni valvoin kello kolmen jälkeen poikkeuksetta ja itkeskelin kohtaloani. Näissä asioissa aamuyöllä on järki kaukana .…tunne kulkee omia teitään. Aamulla, vääntäydyin työhön joskus väkisin joskus mielelläni, useimmiten pelkästä velvollisuuden tunnosta. En voinut näyttää masennustani muille vaikka kyllä kerroin sairauden tuottamista vaikeuksista ihmisille aika avoimesti. Olen ollut henkilöstölle se ihminen, joka kyllä asiat hoitaa ja selvittää. Ja selvittänytkin kaikenlaisia ongelmia ja ollut oikeudessakin niiden vuoksi. Ihmiset luottavat ja luottivat, että kyllä rehtori asiat hoitaa.
Sairaus todettiin maaliskuulla 2003.
Seksuaalisuus on minulle ollut maailman suuri ilo ja myös suru ja vaikeus. Tiesin, että se häviää pikkuhiljaa. Kemiallinen salvaminen, ruuna tulossa.
Seksuaalista aktiviteettia riitti vielä Viagran ja Cialiksen voimalle kesään 2004 asti. Sitten se on loppunut. minulta. Se on ollut minulle maailman loppu ja olen masentunut ja itsetuhoajatukset ovat usein mielessäni. Häpeän itseäni ja miehisyyttäni, jota ei enää koskaan ole.
Työasiani eivät kiinnosta. Olen menettänyt kaiken motivaation niihin. Vuoden 2005 alusta toteutettiin organisaatiouudistus. Minä en tiedä vuoden alusta asemaani. Rehtori en ole eikä kukaan ole ottanut yhteyttä työtehtävistäni minuun. Jäin sairaslomalle masennuksen ja turhautumisen vuoksi ennen joulua ja lomaa minulla on 19.01.05 asti. En pysty tekemään työtä enkä osaa tehdä mitään muuta työtä kuin mitä tein aikaisemmin.
Kun tulen työstä käyn kävelemässä ja lämmitän saunan ja käyn nukkuman usein jo ennen iltakahdeksaa, pahaa oloani ja häpeääni pois. Olen luopunut luottamus- ja muista tehtävistä ja alkanut erakoitua ja tehdä asioita yksikseni.
Luustoon levinneen syövän tilastoennuste elämästä on noin neljä vuotta. En usko että olen poikkeus kovin paljon tilastoista. Elinaika voi olla lyhempikin. Enkä kaipaa enää pitkää elämää.
Eläkeasiat ovat olleet kaukana mielestäni, ennekuin huomasin, että en osaakaan tehdä työssäni asioita mutkattomasti kuten ennen. Ja asiat ovat nyt luistaneet käsistäni jonnekin kauas tavoittamattomiin. Työterveyshuollosta olen saanut hyvää ja miellyttävää apua. Kynnys mennä sitä kysymään on ollut korkea ja ”luuserin” tunne on valtava. Vaikka järki sanoo toista, niin tunne elää omaa elämäänsä. Sain työkyvyttömyyseläkkeen vuoden 2006 alusta.
Olen yrittänyt etsiä netistä näitä miesten seksuaaliongelmia, mutta niitä en ole löytänyt. Tiedän kuitenkin että nämä ovat miehille ankaria ja kovia kohtaloita, joista ylipääseminen on melkein mahdotonta. Ne jäävät käsittelemättä syvälle miesten sisimpään.
Olenkin iloinen että olette ottaneet nämä asiat käsittelyyn… ne ovat olleet jotenkin asioita joista ei puhuta edes miesten kesken
Raimo Patja , varkaus
raimo.patja@luukku.com
- Eturauhassyöpäpotilaan seksuaalisuussh.opisk.
- Re: Eturauhassyöpäpotilaan seksuaalisuusrami