Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Miesten syövät
Noin vuosi leikkauksesta
Oma kertomus, robottiavusteinen eturauhasen poistoleikkaus 22.6.2011.Kertauksena leikkauspäivä...
07:15 Sisälle sairaalaan, hieman perhosia vatsassa ja takana uneton yö. Hoitaja nouti ja vei toimistohuoneeseen. Kyselivät vielä, joitain lisätietoja ja vaatteiden vaihto, piti saada useilla vetoketjuilla varustettu lämpöpuku, mutta ne olivat loppu ja sain tyytyä selästä auki olevaan paitaan, sukkiin ja kylpytakkiin. Esilääkitys, olisiko ollut antibiootti + diapam, olo muuttui hetken päästä hieman "uneliaaksi", karvoja ei vatsan seudulta ajeltu, tästä kiitän vielä jotakuta oli meinaan mukava repiä haavalappuja pois.
07:50 Leikkaussaliin, ei oikeastaan pelkoja tms. tulta päin vain! Väkeä oli tullut paikalla kiitettävissä määrin, jokainen varmaan kävi esittelemässä itsensä, jossain vaiheessa ja kaikki olivat sympaattisen oloisia ja hymyileviä. Leikkauspöydälle, paita ja sukat päällä. Asennon etsintää ja valmisteluja; kanyyleiden laittoa ja lämpöpeittoa ym. aina kun jotain tehtiin siitä myös kerrottiin minulle, ei mitään pelättävää, olet hyvissä käsissä.
Kannattaa ottaa huomioon seuraava.
Robottileikkauksen leikkausasento on potilaalle aika hankala ja olet todellakin pää alaspäin. On tärkeää, että asento on hyvä, molemmin puolin hartioille asetetaan tuet ja on tärkeää, että tuntuvat hyviltä. Itsellä ei oikein oikealle puolen löytynyt hyvää asentoa ja kipu, sillä puolen oli leikkauksen jälkeen sen mukaista. Kyselevät kyllä miltä tuntuu, joten älä tyydy huonoon tai välttävään asentoon, eihän siinä tietysti välttämättä ehdi täydellistä asentoa etsimäänkään.
Viimeinen muistikuva on kun anestesiahoitaja hymyilee ja hieman puheen sorinaa taustalla ;)
14:30 Heräämössä palaan maan pinnalle, tai tuolloin kysyin kelloa ja sen muistan. Olo aika ok, joskin tokkurainen. Hoitajat tarkkailevat usein vointia. Pää on pyörällä, mutta olo tosiaan oli aika hyvä. Joku huusi tuskissaan ja se toi minutkin todellisuuteen, leikkaus oli siis ohi. Miten oli mennyt ym. kysymykset pyörivät päässä. Aika nopeasti sain vastauksen, leikkaava lääkäri kävi ja kertoi leikkauksen menneen hyvin ja ei viitteitä syövän leviämisestä yms., itsellä oli säästävä leikkaus. Patologin lausuntoa odotellessa (noin 1kk), toivon etten valinnut väärin.
15:00 Hymyilevä hoitaja lähtee viemään minua osastolle, katselen käytävien kattoa, pää pyörällä ja tokkurassa. Minulla oli tippa ja happiviikset, joita on kuulemma hyvä pitää leikkauksen jälkeen, ainakin loppupäivä.
Iltapäivällä avovaimo saapuu, olen väsynyt ja tokkurainen, juttu ei luista. Pari tuntia, jaksoin miellyttävää vierastani ja kertoa uutisia.
Leikkauksen jälkeen, osastolla hoitajat antoivat olla aika rauhassa. Tarkastelevat kuntoa, tuovat lääkkeitä ja kyselevät vointia, juomahuolto pelasi myös erittäin hyvin ja onkin tärkeää juoda paljon. Asentojen vaihto hankalaa, kipujen ja katetrin takia, ei kannata arastella painaa kutsunappia.
Myös lääkäri kävi uudestaan luonani, luuli etten muistaisi heräämössä hänen käyntiään. Kertoo jälleen leikkauksen menneen hyvin ja kyselee onko kipuja tai muita vaivoja. Mukava mies, vaikka juuri minua leikkelikin ;)
Vatsa täytetään kaasulla, ilmavaivat voivat olla ilkeitä ja kivuliaita jonkin aikaa, menevät kyllä aikanaan ohi. Kipuihin saa lääkettä lisääkin, jos siltä tuntuu. Ensimmäisenä iltana, istuin jo sängyn laidalla ja pistin itseeni hyytymiä ja veritulppia estävää lääkettä ns. napalääke. Olin siis reipas potilas ja tämä on kai jonkinlainen ehto kotiin pääsylle, koska sitä pistettään kotonakin itse tai jonkun muun toimesta, ei nyt niin paha, jos ei pelkää neuloja.
Päivä vaihtui ja olo aika hyvä, tosin hieman kipua ja katetriin totuttelemista. Ensimmäinen isomman hädän vessakäynti oli unohtumaton kokemus, ohivuoto, oli minulla ainakin ohivirtaus paineella ja teki jokseenkin kipeää.
Nuo vessakäynnit kotonakin, ainakin itselle aiheuttavat pientä huolta, kestävätkö paikat. Kestäähän ne, ajan kanssa vessaan ja rauhassa, itsellä ulostamisen yhteydessä tuli välillä, jossain vaiheessa, aika reippaasti virtsat putkiin ja hieman ohikin, vaikka ei hirveästi ponnistele, kait jokin mekanismi??!
Puolen päivän aikaan lääkäri kertoo, että voidaan kotiuttaa iltapäivällä ja vahvistus asiaan noin kahden aikaan, hoitaja tuo lippua ja lappua. Mukaan sain reiteen tai sääreen laitettavan virtsapussin ja yöksi liitettävä suuremman pusiin, pari kevyttä vaippaa, mahd. ohivuotoon. Noin tunnin taksimatka oli mielenkiintoinen, mutta kotiin päästiin, saattaja on hyvä olla.
Nyt täytyy kiittää omaa puolisoa, joka onneksi on myös hoitaja. Ilman häntä en varmaa olisi näin hyvin kaikista asioista selvinnytkään.
Kotona uudet ongelmat ja kujeet.
Yksi on sänky ja siitä mainitsen pari asiaa. Oma sänky oli aivan liian pehmeä ja matala, ensimmäisenä yönä sain kylki/selkäalueelle ambulanssia vaatineen krampin, jonka saivat onneksi hoidettua kotosalla. Eli leikkausasento on vaativa! Jos sinulla on taipumuksia selän, hartioiden ja yleensä lihaksien jumituksiin kipuihin tms. kannattaa ne yrittää hoitaa kuntoon, ennen leikkausta. Univaje oli hirveä, onneksi tasaantuivat kotona päivä päivältä.
Tyttären sänkyyn saatiin luksuspeti, paksu kaksiosainen patja, joiden väliin kirjoituspöydän pöytälevy. Käytä tai käyttäkää mielikuvitusta :)
Älä rehki liikoja ja huolehdi asioista, soita osastolle tai sinne mihin ohjattiin soittamaan. Älä pelkää esittäväsi tyhmiä kysymyksiä.
Ole myös aktiivinen ollessasi osastolla, kysele. Itse sain hyvin vähän ohjeita, melkeinpä; terve vaan onnea, kiva kun kävit ja kotiutus.
Ymmärrän, resurssipula vaivaa ja hoitajat eivät aina ehdi.
Kaiken kaikkiaan koko homma meni hyvin ja pikkuhiljaa toivutaan.
Viikon päästä katetri pois, jos kaikki ok. Patologin lausunnon odotusta ja positiivinen asenne on hyvä kaivaa piirongin laatikosta.
Kävelyä, istumista, makaamista ja kevyttä toimintaa.
Lapset olivat mummolassa ja kotiutuivat noin viikon päästä leikkauksesta, sekin toi piristystä eli älä jää sängyn pohjalle.
Seitsemäntenä leikkauksen jälkeinen päivänä, selkävaivat helpottaneet ja enään kaksi herätystä yöllä, uni vielä hieman katkonaista. Toissa yönä näin stimuloivaa unta ja havahduin, jonkinlaiseen erektion alkuun, melkeinpä pelästyin ja ei oikein katetri asiaa auttanut. Oikeassa kädessä, kohtaan jossa oli kanyyli, suoni tulehtui ja käsi turposi hieman, pelästyin tietysti ja tulppa kävi jo mielessä. Noin kuusi tuntia ensiavussa, antibioottikuuri ja hieman tuo jo tokenee.
Katetriinkin tottuu ja kaippa tuon pois saa huomenna. Kivuliaita ilmavaivoja edelleen, jonkin verran. Sänkyyn meno ja siitä poistuminen, vielä aika hankalaa. Puolisokin alkaa väsymään, mutta voin ylpeänä todeta; en varmasti kieltäydy, jos hän tulevaisuudessa pyytää selkä tms. hierontaa tai oikeastaan en mistään muustakaan.
Ulkoilu on jäänyt pariin parvekepyrähdykseen, nyt voisi ajatella jo ulos lähtöä, mutta helteen vuoksi odotan katetrin poistamista.
30.06.2011 Sain katetrin pois ja oli kuin toipuminen olisi hypännyt useita askeleita eteenpäin.
Virtsaputken liitos oli pitävä. Varjoaineen "tiputus" katetriin ja sitä mukaan rakkoon, oli aika simppeli juttu. Siinä sitä pöydällä makasi ja kolmessa asennossa kuvattiin. Katetrin poisto, meni ohi nopeasti, tosin oli hieman epämukava.
Virtsasuihkun voimakkuuden mittaus ja jäännösvirtsan ultraääni, arvot olivat erittäin hyvät. Pystyin pidättelemään hyvin ja vaippa pysyi koko ajan kuivana, ennen noita mittauksia.
Sain harvinaisen tilaisuuden ja sain yksityiopetuksen fysioterapeutilta, joka hieman hämmästyi lantionpohjan lihaksiston hallintaani. Eli harjoitus tekee mestarin, olin alkanut tosissani harjoittamaan kyseisiä lihaksia, heti diagnoosin saatuani. Olen tosin aina ollut tietoinen noistakin lihaksista. Eli toipumisen kannalta nuo lihakset ovat erittäin tärkeitä ja niitä kannattaa harjoittaa huolella.
Aamusta noin kello 9:30 asti olen pysynyt kuivana, tähän ajanjaksoon kuuluu yli tunnin taksimatka TAYS-HML, kerran matkan aikana tyhjennys.
Tunnin nokoset kuivana ja odotan yötä jännityksellä. On vielä monta etappia ja tilannetta, uskon kuitenkin kevyen vaipan riittävän "varmuuden vuoksi".
Harjoituksia harjoituksia ja harjoituksia, otin alussa jo sellaisen asenteen, että mahdolliset virtsaongelmat voitetaan.
Fysioterapeutti tosin sanoi, että nyt minun "nuoruuteni" kääntyy edukseni. Nyt alan todella pitää itseäni onnekkaana.
Hyvä, että oma syöpäni löytyi näinkin nuorena ja aikaisessa vaiheessa, jolloin toipuminen on ehkä hieman nopeampaa ja minä ainakin liityin ers:n seulonnan puolestapuhujiin.
04.07.2011 12. päivä leikkauksesta.
Leikkaushaavojen tikit vaivaavat hieman. Sain alkuun käsityksen, että tikit olisivat poistettavaa mallia, mutta ovatkin kuulemma itsestään sulavat.
Pitoa löytyy edelleen, jos nyt naurahdus tai jonkinlainen hörähdys tulee (vaikea aina pidätelläkään), voi hieman lirahtaa :)
Rakon ollessa täysi, pidätys on vaikeampaa ja hieman jopa kivuliastakin.
Virtsatessa tuntuu välillä lievää kipua tai paineentuntua putkissa.
Tyhjennys onnistuu hyvin, lopettaessa kuitenkin, tulee pikkuisen ponnistaen hieman sellaisina sykäyksinä virtsaa, ikäänkuin lyhyinä suihkauksina. Tämä on lähinnä harmillinen vaiva ja uskon sen jossain vaiheessa loppuvan.
Pääasia on kuitenkin, että yöt saa olla kuivana. Vaippaa pidän yöllä varmuuden vuoksi, vielä jonkun aikaa ja päivisin kevyt vaippa.
Lääkärikään ei osannut oikein vastata tuohon, virtsaamisen lopetukseen liittyvään vaivaan.
Vatsa ja selkä väsyvät, noin 3 tuntia jaksaa ja sitten on mentävä, joksikin aikaa pitkäkseen. Hieman asennot rajoittavat tekemistä. Kuulemma 40 min kävely ok. päivittäin, laskin että kun ottaa sisälläkin tepastelun mukaan, niin äkkiä tuo 40 min ylittyykin reippaasti :) Mutta kunnon mukaan tietysti ja kuuntelee kroppaa.
07.07.2011 15. päivä leikkauksesta.
Viime päivinä kunto on kohonnut ja mieliala myöskin, selkävaivat veivät puhtia, mutta nyt nekin ovat onneksi talttumassa.
Tikit eivät sitten oikein sulaneet ja kävin poistattamassa ne omalla terveysasemalla. Vapisevin käsin, nuori hoitaja niitä poisteli, aika tiukassa osa jo olikin. Pelkäsin kevyen vaippani kanssa, että josko lirahtaa, mutta kuivana onneksi selvisin. Suihku on tosiaan parempi kuin ennen, että sen osalta on todella huomattava parannus entiseen, vaikka ei oireita oikein ollutkaan. Muutenkin alapään koneisto alkaa näyttämään toipumisen merkkejä. Nyt voi todeta, että elinvoima alkaa virrata oikeaan suuntaan.
Vatsalihakset ovat todellakin kesälomilla ja vatsa on sen oloinenkin. Äkkiä ne lihakset veltostuvat kun niitä ei käytä, noinkohan malttaa kuukauden kylkiasennosta nousta sängystä. Sanotaan, että vähintään kuukausi on se aika, ettei maitopurkkia painavampaa saa nostaa ja muutenkin elämä varovaisempaa.
Pyöräily kiellettiin koko kesältä, no sanoin hyppääväni satulaan syksymmällä. Tuo kävely ei oikein ole ollut koskaan minun laji, mutta nyt nautin jokaisesta askeleesta ja jotenkin sitä ajatusmaailmakin on senkin suhteen muuttunut.
Hyvin varovaista ja kevyttä jumppaa, tämä on auttanut selän kanssa ja ehkä mielenkin, ok. kunhan varoo ettei vatsan seutuun kohdistu mitään.
09.08.2011 Hyviä uutisia
Tänään se sitten tuli, kauan odotettu patologin lausunto.
Hieman pelokkaana avasin kirjeen ja hyviä uutisiahan siellä, pitkästä aikaan niitä hyviä. Kyseessä oli rauhallisesti käyttäytyvä eturauhassyöpä Gleason 6.
Eturauhasen sisälle rajoittunut ja näin ollen saatiin kokonaisuudessaan poistetuksi, eikä tarvetta lisähoitoihin ole.
Nyt täytyy sanoa, että iso kivi putosi rinnan päältä ja epävarma olo helpotti. Pelko ja huoli tältä erää poissa. Toivotaan, että jatkossakin kaikki menee hyvin, eikä mitään yllätyksiä tule tulevaisuudessakaan.
Toipuminen on tosiaan sujunut ihan hyvin, pieniä vesivahinkoja on tapahtunut, mutta ei mitään suuria. Lantiopohjan lihasten treenaminen unohtuu liian usein, etenkin kun isoja vaivoja ei ole. Äkilliset aivastukset, naurukohtaukset tms. yllättävät vielä kuitenkin eli tarvetta treenamiseen on vielä ja varmaan kannattaa jatkossakin.
Lämmintä ilmaa ja pullan muruja, orgasmi joo, kaippa siihenkin tottuu.
Yleisesti kunto on ok, mitä nyt vatsan seutu on vielä tuuliajolla.
Odotan kunnes pääsee kunnolla vatsalihaksia kuntouttamaan.
25.06.2012 Vuosi leikkauksesta
Äkkiä se aika kuluu ja nyt on mennyt vuosi leikkauksesta, iloa ja surua on siihen mahtunut.
Kaikki on toipumisen suhteen mennyt, oikeastaan aika hyvin. Nyt kunto alkaa olemaan leikkausta edeltävällä tasolla. Eli melkeinpä kaikki leikkauksesta johtuneet vaivat ovat häviämässä.
Kevyitä suojia edelleen, voisi varmaan jättää pois, mutta erittäin pientä karkailua on havaittavissa. Olen kuitenkin tähän tyytyväinen, koska monella asiat huonommin. Elämä jatkuu, liikuntaa on lisätty ja yritetty syödäkin terveellisemmin, ainakin kasviksia on tullut lisättyä runsaasti ruokavalioon, kurkuma on tullut jäädäkseen ja parit muut, joiden on todettu olevan syöpien vastaisia. Fyysisesti on toivuttu hyvin, henkinen puoli on myös ollut kovilla noin kaiken kaikkiaan, mutta ilman eturauhastakin voi elää, eipähän kummittele tuolla. Voima olkoon kanssasi tokaisi poikani kun lähdin kontrolliin, joka oli tänään. Olkoon se myös teidän kaikkien muiden kanssa.
Hieman eturauhasen poiston jälkeisistä PSA arvoista, joita täälläkin on spekuloitu ja ihmetelty. Haluan mainita, että on jokaisen oma asia miten asioita käsittelee, mutta yritetään nauttia elämästä, omien kykyjen ja mahdollisuuksien mukaan. Yritetään kaivaa positiivista mieltä ja asennetta, onhan se tutkitusti meille hyväksi.
Ensimmäinen leikkauksen jälkeinen (TAYS labra) PSA oli ilmoitettu; alle 0,2 eli lasketaan mittaamattomaksi tampereella. Tuo arvo oli lähtökohta tuleville mittauksille.
Noin puolen vuoden päästä (HML labra) PSA oli ilmoitettu; alle 0,1 eli mittaamaton.
Noin vuosi leikkauksesta (HML labra) PSA oli ilmoitettu alle 0,1 eli mittaamaton.
Olen noista omista psa-arvoista kysellyt, ainakin kolmelta asiansa osaavalta sairaanhoitajalta ja myös kolmelta urologilta, Tampereella ja täällä Hämeenlinnassa.
Hämeenlinnassa ja Tampereella, jos PSA ilmoitetaan alle 0,2 se lasketaan mittaamattomaksi. Varmaan joissain kaupungeissa saa tarkempiakin arvoja, mutta silloin varmaan huolestuu jo ihan sadasosista, täällä mennään näillä. Viime kontrollissa urologi kertoi myös, että lisämunuainen erittää myös aineita, joilla voi olla hieman merkitystä psa-arvoihin, ei suurta merkitystä mutta kuitenkin. Noista psa:n sadasosista ei perustanut ollenkaan. Onhan tuo PSA jokaisen henkilökohtainen asia ja joku huolestuu pienemmästä kuin toinen. Järkeen käy myös se, että kun rauhanen on poistettu, eikö arvon pitäisi olla pyöreä 0. Minä kuulun sen verran kylmähermoiseen sukuun, että oma alle 0,1 kirjattuna koneelle on minulle sama kuin se pyöreä 0. Ainakin itselle tuo on henkilökohtainen leikkauksen jälkeinen nollataso, jollaisena tuo tulisikin nähdä ja ajatellakin niin.
Tuolla tarkkuudella mennään ja minä en ainakaan pohdi tai huolehdi tuon enempään. Sitten huolestutaan, jos arvot alkavat tuosta nousta, kuulemma ennuste on erittäin hyvä ja psa:n nousu on epätodennäköistä. Mutta, niin kuin täälläkin on tullut ilmi, kyseessä on aika salakavala sairaus. Tästä eteenpäin kontrollit omalla terveysasemalla. Puolen vuoden päästä taas jännitetään. Nykyinen arvo lle 0,1 sehän voi olla vaikka 0,01 ;)
Jotka eivät minua muista tai eivät ole lukeneet aiempia tekstejä.
Olen siis perusterve. Hyvissä ruumiin ja toivottavasti vielä, kaiken tämän jälkeen hyvissä sielunkin voimissa, hiukan yli nelikymppinen mies. Tämän syövän suhteen siis melko poikkeavan nuori tapaus. Arpaonni suosi huonosti ja 2011 keväällä todettiin eturauhasen syöpä. Psa-arvoissa hieman nousua, viimeisin oli 3,0. Muita mainittavia oireita ei ollut, ehkä vähäisiä virtsaamisvaivoja. 12:sta koepalasta 6:sta löytyi syöpää eli molemmin puolin kolmesta ja gleason 6. Sattumalöydös, päätettiin leikata ja siitähän se seikkailu alkoi. Omalta kohdalta totean leikkauksen olleen oikea vaihtoehto, vaikka seurantaankin olisi ollut mahdollisuus... no seurataanhan sitä nytkin, joten onpahan ainakin poissa ja sädehoito ym. ovat varalla, jos huonoa tuuria tielle osuu.
Jos teksti tuntui sekavalta, niin se johtuu vanhojen tekstien muokkaamisesta ja uusien lisäämisestä. Onhan se näinkin iso pää pyörällä tällaisen vuoden jälkeen ;)
Mukavaa kesää foorumille ja eritoten tsemppiä kaikille kohtalotovereille.
Lupaan palata palstalle useammin, nyt aika vierähti vuodella eteenpäin, viisampana? siitä en tiedä. Elämä on… sanotaan siinä yhdessä mainoksessakin, näillä korteilla pelataan mitä on saatu.
Maailma tuntuu joskus kaatuvan päälle, mutta harva sen alle on jäänyt :)
- Noin vuosi leikkauksestaMiesVM69
- Re: Noin vuosi leikkauksestaMiesVM69