Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: We are sailing

Kappas, enpä aamuilla havainnutkaan että Kevätmieli olit vastannut kysymyksiini, kiitos tarkentavista tiedoista:)
Tämä havaitsemiskyky ei muutenkaan ole kohdallaan, ajoin aamupäivällä pienen pätkän autolla ja yhtäkkiä havaitsin että risteyskohdassa meinasin liikenteenjakajan kohdalla lähteä posottamaan vastaantulevien kaistaa:(( Muutenkin risteyksissä keskittyminen oli ihan herpaantunut - vasta risteyksen jälkeen pohdin että olinkohan ollut väistämisvelvollinen... :-/ Onneksi oli vain näitä paikallisia pikkuteitä ja liikenne vähäistä. Miten pihalla sitä ihminen voikaan olla hoitojen aikaan.... toivon että palautuu normaaliksi jossain vaiheessa!

Tuohon multifokaaliseen vai mikähän se olikaan; itse pääkasvain oli toki pieni mutta lääkärin mukaan huonoksi asian teki se että niitä kasvaimia tosiaan oli sitten runsaasti:( Kirurgi piirsi selventeen paperille ja katselin kun tihrusti keltaiselle muistilapulle komeaa rypäleterttua:(
Tuosta koosta, 13 mm, vielä sen verran että muistan leikanneen kirurgin puhuneen isosta kasvaimesta, 3.5 cm ja vielä sormillaan näytti suunnilleen tuon kokoisen klöntin? Kenelläköhän heittää - kirurgin muistilla vai patologin muistiinpanoilla? Voi luoja, en jaksa edes ajatella sitä. Muistan kyllä että käteen tuo patti tuntui tosi isolta, enemmän 3.5 cm kuin 13 mm. Luulin imetyksen aikana että se oli tukkeutunut maitorauhanen ja ne tukkeumat eivät ole myöskän mitään ihan pieniä alueita joten aika klöntiltä se käteen tuntui. En ole edes varma oliko pattia raskausaikana tunnusteltavissa, en suko mutta en toisaalta tainnut rintojani tunnustella ja jos jotain olisin tuntenutkin, olisin varmaan laittanut ajatuksissani raskauden piikkiin. Tässä(kin) tapauksessa raskaus provosoi patin voimakkaaseen kasvuun. Asiasta seitsemänteen; kuulin naapuriltani uskomattoman tarinan naisesta, joka sairastui syöpään (ehkä kilpirauhas- tai imusolmukesyöpä, en oikeasti sitä muista enää) lapsen syntymän jälkeen, hoidettiin, sai raskauskiellon, tuli uudestaan raskaaksi, hoidettiin taas, tuli uudestaan raskaaksi jne.... yhteensä sai neljä lasta ja jokaisen lapsen jälkeen sairaus uusi ja hoidettiin - uskomaton taistelutarina!

p53 - ollessaan kasvua rajoittava tekijä ja minulla kun nopeasti kasvava ja p53 lähes 100% niin voisikohan tarkoittaa sitä että tuo kasvua rajoittava tekijä puuttuu minulta lähes kokonaan? Tää on taas näitä keittiölääkärin pohdintoja.... ;)

Ihmettelen kun taksojen jälkeen syötte laxoberoneja ynnä muita - minulla oli vatsa monta päivää ihan vesiripulilla taksosta, siinä tuli piiskattua posliinia ihan olan takaa! Näin ne oireilut vaihtelevat. CEF on myös sekoitellut vatsaa mutta eri lailla - ehkä en käy pitkään aikaan tarpeillani mutta sitten kun tulee hätä, on vessaan menoon aikaa 15 sek ja istunkin siellä melkos pitkän session, aloitetaan normaalilla tuotoksella ja päädytään vesiripuliin. No niin, menipä melko tarkaksi suolentoimintaerittelyksi!;)

Ja kuukautiset, ne jäivät pois minulta sen jälkeen kun toisesta taksosta lähdin lujaa päivystykseen massiivisen alapään verenvuodon vuoksi. Saa nähdä tulevatko takaisin. Gyne epäili että välttämättä eivät tule, munasarjat tykkäävät sen verran kyttyrää näistä sytoista. Pohdinkin tänään että minne lahjoitan melkoien määrän tamponeja ja siteitä joita on tullut hamstrattua uusiutuvan ison verenvuodon pelossa. Ehkä kummitytölle;)

Tuo Sailing on mahtava kappalevalinta, jess! Minulta vielä löytyy purjehduskokemusta liki pariltakymmeneltä kesältä joten fiilistelen ihan täysillä. Omassa visiossani purjevene puskee myötätuulessa aaltojen kanssa kilpaa, tuulta on 7-8 m/s, juuri sopivasti leppoisaan liikkumiseen, hieman vaahtopäitä. Tuuli tulee niin takaa että välillä pitää huolehtia ettei iso puomi heilahda tuulessa toiselle puolelle, pitää olla aina pää riittävän matalalla ettei saa kohtalokasta osumaa. Saarta ei vielä näy mutta karikkoja on ympärillä, kivet tulevat esiin ja peittyvät taas veden alle aaltojen tahdissa. Navigaattori on taitava, hän on tarkasti "kartalla" koko ajan ja antaa suuntia
ruorin pitäjälle. Kompassi on luotettava ja miehistö toimii hyvin yhteen, yhteistyö pelaa ja huumori kukkii. Kaikilla on leppoisa tunnelma koska myötätuulessa on lämmin purjehtia, etenkin kun aurinko paistaa. Aurinkorasvaa täytyy välillä laittaa ja suojata silmät auringolta. Antaa tulle se Pitkä Kuuma Kesä!:)
Ei ole niin tärkeää milloin rannikko saavutetaan, sillä purjehtiessa olet jo perillä kun köydet irroitetaan... Kaikki, paitsi purjehdus on turhaa....:)

~Päivä kerrallaan~
Päivä kerrallaan | 6.5.2007 klo 20:32:52