Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: haluan piiloutua nuolemaan haavojani

Hei Helga.
Haluaisin kirjoittaa viisaita sanoja, mutta ulos pullahtaa vain latteuksia ja tyhjiä fraaseja.
Koen samoin kuin Sinä.
Tänään haluan piiloutua maailmalta.

Hyvin varovaisesti saa syöpäraivoa tuntea.
Hyvin tarkkojen sääntöjen mukaan puhua häpeästä, karkeruudesta, toivosta tai toivottomuudesta, varovasti ja sofistikoituneesti.
Olemmehan yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä, hyvinvointinaisia, etuoikeutettuja.
Alkutunteet pitää osata sääntöjen mukaan naamioida, että voi kuulua laumaan.
Siinä vaiheessa, kun voimat alkavat huveta, haluaa palata lapsen asteelle ja käpertyä äidin syliin.
Kipu nostaa pelon, ja pelko sumentaa sivistyksen viimeisetkin rippeet.
Kauhea, ristiriitoja pursuva tauti!
Missä ne ovat ne huivipäiset, eteeriset hiljaiset kivun sankarittaret, jotka eivät kitise ja vingu, ja haistattele rakkaimmilleen???
Ei minusta tullut, kumminkaan.

Vain viha on minulla sellainen voimavara,
jolla selätän pelon, häpeän, syyllisyyden, kivun, masennuksen.
Toivon että vihaa riittää minulla kantamaan näiden pimeiden hetkien yli, ohi, ja läpi.
Minä käytän häikäilemättä hyväkseni kaiken itsessäni olevan, jos selviän seuraavaan, hyvään hetkeen.
Jonain aamuina peilistä tuijottaa verestäväkatseinen läähättävä olento, jota en todella edes itse tunnista.
Jos jaksan, menen metsään kirkumaan.
Jos en jaksa, menen peiton alle ja otan hautakylvyn.
Märehdin ja jauhan hautajaiseni ja häpeäni ja katkeruuteni niin tiukaksi oksennuspalloksi, että saan tarpeekseni.
Sitten tulee taas hyvä päivä, ja hyvä viikko, ja hetki, ja nanosekunti.
Olen läheisilleni sanonut, että istun nyt tuolla pimeässä, tulien liepeillä ja olen hiljaa.
En tule piiriin, enkä vastaa itsestäni niinkuin tähän saakka. Lauma hoitaa ja hoidetaan niiden toimesta, joilla on nyt vastuu.
En mahdu normeihin, älkää odottako minulta sitä.
Minä nuolen haavojani nyt.

Kiitos kun kerroit, joku muukin kertoo.
...Tällaista tänään.

Lempeydellä, Seisoo Yksin




seisoo yksin | 30.6.2008 klo 13:47:31