Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Uusi kyselee

Hei Lisbeth

Rinta poistetaan silloin, kun kasvain on ollut suuri tai kun kasvaimia on ollut useampia _laajalla_ alueella rinnassa. Yksittäinen tartunnan saanut imusolmuke ei vielä johda koko rinnan poistamiseen, mutta sitten kun niitä on useita ts. enemmän kuin kolme, asiasta keskustellaan. Onpa jopa joku herätettykin jossakin kesken leikkauksen, mutta tämä on aika harvinaista. Yleensä nämä asiat kyselllään ennen kainalon tyhjennystä.

Ja niinkuin Kutri jo vastasikin, siin sytot pyritään aloittamaan 8 viikon sisällä leikkauksesta, ja tiputuskertojen määrä on yleensä tavallisissa tapauksissa kuusi kertaa kolmen viikon välein. Sivuoireet voivat vaihdella, yksilöstä ja sytosta riippuen, mutta pitkiä aikoja ei sairaalassa tarvitse oleksia, ellei jostakin syystä saa sairaalahoitoa vaativaa infektiota. Yleensä, jos tauti on ärhäkkä ja jo syvemmällä kainaloissa, aloitetaan Taxoterellä, minkä jälkeen tulee CEF kolmesti. Tai sitten jos on kiltimpi tauti, niin kuusi kertaa CEF. Her2-positiivisille taudeille on täsmälääke Herceptin, ja hormonipositiiviset toipilaat saavat lisäksi viisi vuotta antiestrogeenejä. Näistä sitten kuulet aikanaan, kun patologin lausunto on valmis.

Sairaslomaa ei tarvitse hävetä, sillä se on aikaa sinun elimistöllesi ja mielellesi toipua. Tietysti riippuu työstäkin, missä kunnossa sitä pystyy tekemään ja kenen kanssa. Mihin tahansa työyhteisöön kun ei voi mennä puolenkuntoisena. Yleensä ensimmäinen tippa näyttää suunnan mihin ollaan menossa, ja minulle ainakin oli sen jälkeen selvää, että tarvitsen täyden sairasloman. Sain Taxoteren + Herceptinin kolme kertaa, sen jälkeen CEF:n kolme kertaa, ja kun nämä olivat ohitse, viisi viikkoa sädehoitoa.

Kaikkiaan olin melkein 8 kuukautta sairaslomalla kainaloon levinneen rintasyövän takia, ja olen vähitellen sen jälkeen päässyt aivan normaaliin työkuntooni. Nykyään elämä ja työ maistuu, ja niiltä osin sairaus ei onneksi pahempia jälkiä jättänyt. Voimia Sinulle!

T. Karhutar
Karhutar | 30.9.2010 klo 21:37:58