Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Rannalla

Hei kaikille!

Kirjoitan ensimmaäistä kertaa,sivuja olen seurannut jo maaliskuusta alkaen.Rintasyöpä todettiin/leikattiin maaliskuussa,hoidot taxo-her x3/cefx3 oli toukokuussa ja viimenen tiputus oli 20.8.sairaslomalla olen ollut koko ajan..nyt "kesälomalla" .

Teille kaikille haluaisin kertoa,että valtava apu on ollut lukea kokemuksia näiltä sivuilta.Itse en ole aiemmin kirjottanut sen vuoksi,että olen kokenut tilanteen niin henkilökohtaisena"taisteluna".

Kaikki vaiheet olen läpikäynyt minäkin näinä kuukausina.Pelot,ilot,surut,omaisten/ystävien pyyteettömän tuen ja lopulta kuitenkin olen huomannut,että omasta itsestä löytyy ne kaikki voimavarat mennä eteenpäin.Viime kädessä tämän asian kans on kuitenkin ihan yksin!Sen tajuaminen ja sisäistäminen on se voima selvitä ja uskoa eteenpäin.Ainakin mulle on ollut.

Näin jälkeenpäin kun tilannettani jäsennän,olen verrannut näiden sivustojen kertomuksia itseeni.Lukenut niitä niin,että"ai tuotakin ja tuota voi olla tulossa oireena sytoista,voi apua,miten selviän,jos käy noin..ja toivottavasti ei tule sitä pahoinvointia" ! Kaikkea on tullut ja tukka lähti ja nyt tässä miettien; kaikesta olen selvinnyt.Ei se sitä tarkota,että oisin päässy helpolla...tosi tylsiä päiviä mahtuu näihin kuukausiin kaikilla höysteillä...monta kertaa tuntikin on ollut pitkä aika potea oloa.Joskus taas/useimmiten pienestäkin hyvästä olosta on saanu tosi paljon voimaa jaksaa ja uskoa huomiseen.

En tiedä miten sen kertoisin..eniten koetan kai kertoa,että moni asia-vaikeakin-näyttäytyy itselle juuri niinkuin sen ajattelee...mahdollisuuksien löytäminen vaikeassakin tilanteessa ihan omasta itsestä...se on ollut minulle ainut tie selvitä tähän asti.

Ja vaikka kuinka lukee/kuulee toisten kokemuksia hoidoista,lääkäreistä,hotajista,kaikesta,minkä"tämä maailma"vivahteineen avaa...jokaisella on se oma ainutkertainen oikea kokemus kustakin tilanteesta.

Siispä haluan kertoa jokaiselle,että aina uutta kohti mnnessä eläkää ikäänkuin itseänne kohti...sisääpäin..jotenkin itsekkäästi...uskallusta se vaatii,mutta antaa myös paljon.Ehkäpä just ne voimavarat,jotka vakavan sairauden kohdatessa meistä jokainen haluaa ja toivoo.

Kaikille teille kanssakulkijoille näillä sivuilla..

voimia..voimia..jaksamista...valoa tähän päivään ja huomiseen..ihan jokaiselle

t.mona

mona | 4.10.2007 klo 12:53:40