Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Isalle ja muille vastikään diagnoosin saaneille

Olin alussa hyvin järkyttynyt kaikesta, olin lähellä flippaamista. Nyt kun olen useasti puhunut terapeuttini, hoitohenkilöstön sekä ystävieni kanssa ja kertonut tilanteeni avoimesti, huomaan, että oloni on valtavasti helpottunut. Uskalsin jopa sanoa sairastumisesta äidilleni, joka ei sitten loppujen lopuksi saanutkaan kohtausta, vaan otti asian ainakin näennäisen rauhallisesti, vaikkakin päivitellen -minä inhoan tuota tapaa.

Sain terapiarahoituksen järjestymään aika hyvin, toki viimeinen allekirjoitus puuttuu, mutta suullisesti asia on kunnossa. Tästä sumplimisesta menee suuri kiitos sairaalan henkilöstölle, joka on junaillut terapiarahoitusta kanssani. Helpottavaa.

Fyysisesti voin ihan hyvin, vaikka käsi ei tosiaan nouse kovin hyvin. Minulle sanottiin, ettei viikon jälkeen ihan tarvitsekaan vielä. Muuten jaksan olla useita tunteja ulkona ja kaupungilla, olen käynyt hoitamassa hevoseni ja tavannut ystäviäni. Vähän pelottaa, teenkö kaikkea nyt varastoon liikaa, enkä tajua edes olevani väsynyt. Mutta kun en ole...?

Olen kuullut tuosta hammasasiasta, mutta kerrotko lisää?
Ilse | 13.2.2009 klo 21:56:04