Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Itku
HeiKuullostaa tutulta tämä itku. Ammatiapua en ole tarvinnut, yksin olen itkeskellyt ja se on sitten siinä. Kirjoitan ns. kirjaa tästä sairaudestani, puran siihen tuntojani ja tuntemuksiani, kirja on kulkenut mukana hoidoissa ja joka paikassa.
Välillä on ollut taukoja ettei ole tullut mitään tekstiä, ja sitten taas päinvastoin.
Läheisillenikin ilmoitin, että itketään silloin jos siltä tuntuu, ja jos itku parantaisi minut, itkettäisiin kaikki 24/7, mutta kun se itku ei paranna. Mutta jokainen ollaan yksilöitä, ja käsittelemme asian omalla tavallamme, mutta käsitellä kyllä kannattaa, ja senkin voi tehdä yksin, kuten minä tein aika pitkälti, luulen että ehkäisee masennusta, kun on sinut sairautensa kanssa, vaikka se mukana kulkeekin.
En anna sen hallita elämääni. ja kyllä sen olen oppinut huomaan kuka on aidosti ja vilpittömästi rinnalla. Eikä kenenkään tarvitse muuttua erilaiseksi , mitä oli ennen sairauttani, aivan samoja eläväisiä voivat olla, enkä minäkään ole muuttunut, luoteeeni on sama iloinen eloinen, nyt mennään vain tätä päivää ja hetkeä ja nautitaan siitä..
Asioilla on tapana järjestyä enemmin , tai myöhemmin. Kun ei mene liikaa asioiden edelle pääsee vähemällä, toimii omalla kohdallani.
Huonja hetkiä toki tulee, mutta ne myös menee , ei pidä antaa koko kättä...aivan kuin jossakin biisissä sanotaan, annoin pikkusormen, se vei koko käden....annetaan vain se pikkusormi, ja sekin heti takasin !
Tässä maanataiaamun ajatuksiani! Kesän tuoksuja kaikille!