Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Kohdunkaulansyöpä
Hei!Sain syöpädiagnoosin reilu vuosi lapseni kuoleman jälkeen viime vuoden lopulla. Olin hoitanut häntä vajaa 5 vuotta ja hänen etenevä sairautensa oli kovin raju vammauttaen hänet täysin ja aiheutti ahdistavia muistoja, kaiken kauniiden muistojen keskelle. En ollut 12 v poikani kuolemasta vielä saanut voimiani tai elämänhaluani takaisin kun perheeseemme tuli lisää sairautta ja kuolemanpelkoa. Se pelko tuli muulle perheelleni, minä suunnilleen huokasin, että nyt pääsen lapseni perään... kunnes aika äkkiä tajusin, että en tahdo aiheuttaa surua muulle perheelleni enää tippaakaan ja minun on selvittävä. En jaksa uskoa, että tyttäreni elämänhalu voisi säilyä jos veljen kuoleman perään hän menettäisi äitinsäkin. Minun on vaan päätettävä selvitä, mutta on vaikea karkottaa syöpää positiivisuudella, sillä suuressa surussa on niin valtavan vaikea jaksaa löytää ja ylläpitää ilo ja elämänhalu. Puolet sydämmestäni kuoli lapseni mukana ja olen sikäli hyvin heikoilla.
Se missä olen vahvoilla, on se, että minulla ei ole kuolemanpelkoa itselläni. Sellaista ei ole kun on saattanut oman lapsensa hautaan. Sanotaan, että ihminen pelkää kuolemaa ellei ole hyväksynyt rajallisuuttaan. Se on asia mitä ihminen ei tavallisesti mieti, aktiivielämässä olo tuntuu monesta lähes kuolemattomalta... Jokainen kohtaa kuoleman jossain muodossa, toiset aiemmin, toiset myöhemmin ja käy dialogia itsensä kanssa. Kuolemanpelko on kyllä voitettavissa.
En osannut kohtaloani aluksi surra, ja lääkärikin väänsi rautalangasta, että ymmärränkö että kysymys on hyvin vakavasta sairaudesta.... Minä olin vain helpottunut, että onneksi edes minä tämän sain eikä tyttäreni... Nyt ajan kanssa huomaan, että alan olla oikeasti huolestunut selviämisestäni perheeni takia, sillä silmämelanooma lähettää etäpesäkkeitä hyvin varhaisessa vaiheessa ja puolelle potilaista niitä ilmaantuu. Minua odottaa pikapuoliin vielä viipalekuvaus, silmä on jo sädetetty,mutta vielä lääkäei tahtoo tarkistaa koko kropan ettei silmän tuumori ole vain itsessään etäpesäke kuten on varovaisesti arvellut.
Eri syövästä puhutaan, mutta nämä asenteet ja tunteet ovat usein yhteisiä, mutta myöskin näin erilaisia. Kun jatkotutkimukset alkaa kertoa tarkemmin missä mennään ja mitkä kortit on jaettu, niin kaikki tuntuu pahimmassakin tapauksessa jotenkin helpomalta kun ei tarvi enää arvuutella vaan tietää faktat. Täällä palstalla ainakin saa tuulettaa tunteitaan ja pelkojaan ja täältä saa tärkeitä vertaisystäviä. Toisinaan vain sanojen kirjoittaminen on niin vaikeaa.
Nyt kun tituleerasit itsesi mummoksi46 niin tajusin, että oma äitini kun on mummo44, on menettänyt lapsenlapsensa ja pelkää nyt menettävänsä omankin lapsensa (vaikkakin tämä lapsi on nippanappa alle 40v ;) ) Vasta nyt jotenkin kolahti hänenkin surunsa ja huolensa suuruus ... jonka hän urheasti peittää.
Voimia ja rohkeutta Sinun Elämänpoluillesi.
- Kohdunkaulansyöpämummo46
- Re: Kohdunkaulansyöpäpike44
- Re: Kohdunkaulansyöpämummo46
- Re: Kohdunkaulansyöpätiltu
- Re: Kohdunkaulansyöpämummo46