Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Rintasyöpäkokemuksia ja diagnoosin vaihtoa
Hei UntuvikkoVuosi takaperin 42-vuotiaana aloittelin sytostaatteja. Rinta oli poistettu ja kainalo tyhjennetty, ja pelotti niin vietävästi, että vietäisiinkö elämä nyt minulta pois. Loppuisivatko harrastukset ja nauttisinko enää mistään.
Joitakin vuorokausia tiputuksen jälkeen olin bluesfestivaaleilla. Kuuntelin hyvää musiikkia omat hiukset vielä tukevasti päässä hulmuten. Viikko sen jälkeen olinkin sitten kokonaan sängyn pohjalla, ja kävin sepsiksen partaalla, kun sairastin munuaistulehduksen. Ilo siitä, että olin toipunut hyvin leikkauksesta, haihtui tomuna ilmaan, ja viikonloppu Tukholman Grand Hotellissa vaihtui sisätautiosastoon.
Siitä alkoi ylämäki, kohti viimeisiä sytoja. Hurjasta alusta huolimatta pärjäsin yllättävän hyvin. Sytojen aikana kävin
kävelylenkeillä, keräsin marjoja ja sieniä, ja kuntosalillekin uskaltauduin ja joogastakin nautin niinkuin ennen. Viimeisten CEF:ien aikaan kävin vain kaupassa, koska en tartuntavaaran uskaltanut enää yleisiin jumppatiloihin, ja kerran viimeisten tiputusten välillä sairastin flunssan ja sen jälkitautina korvatulehduksen. Mutta niin siinä vain kävi, että marraskuussa viimeinenkin syto oli lusittu, ja alkoi sädehoitojen odotus.
Sädähoidoissa ajelin viisi viikkoa Turussa. Mielestäni jaksoin hyvin, sillä joka päivä tein kävelylenkkejä. Lonkka vihoitteli, ja sain diilin luustokarttaan, jos kivut tulisivat pahemmiksi, ja luustokartassa kävinkin, sitten myöhemmin kevättalvella. Sitä ennen nautin hiihtolomasta Ranskan Alpeilla ja palasin takaisin työelämään sydän jännityksestä pamppaillen.
Elämä jatkui, vaikka aluksi pää tuntuikin sytojen jäljiltä olevan jumissa. Kokeilut lonkan kipujen hoitamiseksi olivat vaatineet veronsa, kunnes tuli sekä luustokartasta että vuosikontrollista puhtaat paperit: syöpä on nyt tukahdutettu, ja saan alkaa hoitaa itse itseäni niinkuin parhaiten pystyn.
En näytä mummolta, enkä ole mummo, kun lapsetkin ovat vasta 5- ja 8-vuotiaat, ja olen nyt alun vaikeuksien jälkeen palannut kuta kuinkin "normaaliin" elämään, johon kuuluu myös seksiä ja säännöllisesti tulevat kuukautiset. Hormoninegatiivisena tapauksena en saa mitään antiestrogeenejä, ja näin ollen kroppa on päässyt palautumaan omaa tahtiaan omaan rytmiinsä. Keskittymiskyky on nyt lähestulkoon samanlainen kuin ennen ja teen kaikkia niitä asioita, mitä ennenkin taudin löytymistä.
Elämä on kuitenkin erilaista, eikä mene päivääkään, etten muistaisi syöpääni, mutta enää se ei paina rintaa sellaisena mustana ahdistavana möykkynä. Elämä jatkuu ja olen hyväksynyt sen sellaisenaan kuin se annetaan. Toivotan Sinulle voimia ja onnea uuteen leikkaukseen, edessäsi ovat raskaat hoidot, mutta lopussa seisoo Kiitos!
T. Karhutar
- Re: Rintasyöpäkokemuksia ja diagnoosin vaihtoaKarhutar