Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Kuinka usein rintasyöpä tarkastukseen jatkossa?
Hei Gradus 3,Olen pahoillani, jos ymmärsit viestini niin, että haluan lietsoa epävarmuutta hormonipositiivisiin rintasyöpäsiskoihin, koska siitä ei todellakaan ollut kysymys. Kysymys oli nyt siitä, mitä minä, 42-vuotiaana korkean riskin rintasyöpäpotilaana tekisin ja olen jo tehnyt.
Taustastani sen verran, että olin tosiaan 42-vuotias, kun syöpä löydettiin. Rinnan kokopoisto ja kainalon täydellinen tyhjentäminen tehtiin toukokuussa 2007, minkä jälkeen sain Herceptinin, sytostaatit ja sädehoidot. Stage-luokituksessa duktaalinen tautini oli paikallisesti laajalle levinnyt IIIb, ja gradus 3 - kuten Sinäkin, mutta hormonihoitoja minulle ei anneta, koska estrogeeni- tai progesteronireseptoreja oli vain 15 %. Leikannut kirurgi kertoi minulle, että kainaloni oli "täynnä syöpää" ja että syöpä oli kovaa vauhtia pyrkimässä jo rintalastaa kohti - eli oli sillä hilkulla, etten olisi ollut jo stageIV -vaiheessa.
Pelästyin tietysti kuoliaaksi, ja aloin hankkia tietoa, mikä oli minulle luonteva tapa sopeutua ja välttää ennenaikainen kuolema. Loppujen lopulta, onkopolilta sain ensi alkuun vain varsin vähän tietoa omasta taudistani, ja esim. kuukautisista sanottiin, että "nehän loppuvat kun alat saada sytostaatteja." Näin ei kuitenkaan käynyt, joten tässä on yksi pieni esimerkki siitä, miten me kaikki olemme yksilöitä.
Oli miten oli, sairaslomalla oli aikaa seurata maailmanmenoa, ja kielitaitoani ylläpiteekseni aloin seurata kansainvälistä syöpätutkimusta sekä myös kotimaisia news feedejä aiheeseen liittyen. Näin ollen väittäisin, että muodostan mielipiteeni tietoihin perustuen, enkä vain mihin tahansa artikkeleihin, vaan uusimpaan tieteellisiin tutkimuksiin. Samalla en kuitenkaan väitä, että minun näkemykseni olisi koko totuus, vaan useinmiten referoin sitä, mitä lukemastani muistan.
Koska olen poliittisesti aktiivinen, mielelläni arvotan myös lukemaani, ja mietin, miten tietoa voisi soveltaa ja viedä myös käytäntöön. Mietin sitä, että onko oikein, että kaikille rintasyöpäpotilaille tarjotaan samaa seurantaputkea, kun kuitenkin rintasyöpiäkin tunnetaan nykyisin jo erilaisia. Nimenomaan rintasyövän hoidossa olisi mahdollista tehdä erilaisia seurantapolkuja, mutta aika ei taida olla vielä siihen kypsä? Yksilöllinen seurantahan on jo Käypä hoito -suositukseen kirjattu.
Joka tapauksessa, jos olisin ollut vahvasti hormonipositiivinen rintasyöpäpotilas, minulle olisi annettu ainakin 5 vuotta tamoksifeenia. Mutta entä sitten? Tamoksifeenin loputtua olisin vasta 47-vuotias, ja periaatteessa hedelmällinen. Olisinko siis viiden vuoden jälkeen terve vaiko vasta ainoastaan hoidettu?
Kaikki tutkimukset, joita her2-positiivisesta sairaudesta tiedän, puhuvat sen puolesta että Her2-kasvutekijän sisältämä tauti uusii herkimmin 5 vuoden sisällä, niin että tautipiikit osuvat ensimmäisen ja kolmannen vuoden sisään. Lisäksi, jos her2-positiivinen sairaus on myös hormonipositiivinen, on olemassa mahdollisuus että tamoksifeenihoito ei tehoa toivotulla tavalla. Tästä on, ikävä kyllä, tuttujakin esimerkkejä, ja sellaisiakin esimerkkejä, joiden tauti uusiutui vaikka oli ns. kiltti ja varhaisessa vaiheessa. Useimmat heistä ovat olleet nuoria, alle 40-vuotiaita naisia.
Mutta ettei nyt kukaan pelästyisi liikaa, niin tuoreimpien tietojen mukaan rintasyövän uusimisriski on koko ajan pienentenyt. Viimeksi elokuussa -08 julkaistiin Houstonissa Texaxissa seurantatutkimus, jonka otos käsitti vuonna 1985-2001 sairastuneita naisia. Tulokset osoittivat, että ne jotka selviävät viisi vuotta ilman että tauti uusiutuu, heillä on 89 % todennäköisyys ettei sairaus uusi myöskään 10 vuoden sisällä, ja edelleenkin 81 % todennäköisyys elää 15 vuotta ilman tautia. Viiden vuoden sisällä tauti uusi 7 %:lla stage I -potilaista, 11 %:lla stage II potilaista ja 13 %:lla stage III potilaista - joten rintasyöpädiagnoosi, pahakin, ei todellakaan ole mikään kuolemantuomio!!!
Hoidot ovat kuitenkin rankkoja, ja jokainen sietää niitä eri tavalla. Hoidoista voi jäädä myös pitkäaikaisia haittoja, ja niiden kanssa eläminen ja niistä selviäminen voi vaatia joskus tavallista suurempaa tukea ja tiiviimpää kontrollia. Mikä on yksilön ja yhteiskunnan vastuu, sitä jokainen omalla hoitopolullaan ja seurantaputkessa miettii, mutta oikeus mahdollisimman hyvään elämään on jokaisella vielä vaikeankin sairauden jälkeen.
Valinnat tekee yksilö itse, mutta hyvä olisi, jos valinnat kohentaisivat julkista erikoissairaanhoitoa, sen palvelujen saatavuutta ja laatua.
T. Karhutar
- Re: Kuinka usein rintasyöpä tarkastukseen jatkossa?Kristitty Lilja
- Re: Kuinka usein rintasyöpä tarkastukseen jatkossa?Kristitty Lilja
- Re: Kuinka usein rintasyöpä tarkastukseen jatkossa?Karhutar
- Re: Kuinka usein rintasyöpä tarkastukseen jatkossa?Kristitty Lilja