Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Taistelijat

Hei Lisbe!

Muistan kyllä alun ajan tuntemukset ihan tarkkaan, olivat juuri samanlaisia kuin sinullakin, ja varmaan monella muulla. Sitten kun pääset hoitoputkeen, helpottaa jonkin verran, kun tietää, että nyt päästään tositoimiin.

Itselläni vielä kaksi cefiä jäljellä, ja niitä huonoja päiviä riittää tässäkin vaiheessa liikaakin, on pelkoa, ahdistusta, epävarmuutta, unettomuutta. Mutta niistä huonoista päivistä on vaan selvittävä keinolla millä hyvänsä. Toki surullekin on annettava tilaa, mutta ei saa jäädä siihen rypemään, helpommin sanottu kuin tehty, niinpä.

En ole minäkään löytänyt mitään hyvää, mitä syöpä olisi minulle tuonut. Elämän rajallisuuden olen ymmärtänyt ennen omaa sairauttani, koko ydinperheeni, monta sukulaista, monta lähiystävää, olen haudannut. Myös työssäni kohdannut kuolemaa kymmenien vuosien varrella. Siinä on tullut oman elämän rajallisuuskin ymmärretyksi.

Olen osannut nauttia pienistä asioista, olen osannut olla omasta mielestäni terveesti itsekäs, en olisi tarvinnut syöpää tajutakseni näitä asioita.

Joku aika sitten oli televisiossa ohjelma, kolme rintasyöpään sairastunutta naista, ei ollut Inhimillinen tekijä.
Eräs naisista sanoi, että syövästä on tullut hänen ystävänsä, hän tarvitsi syövän, ymmärtääkseen, että ihminen saa olla myös itsekäs. Rouvalla oli kolme kertaa uusinut syöpä.

En omalla kohdallani allekirjoita tuota, minä en todellakaan löydä yhtä ainutta positiivista asiaa tästä sairaudesta.

Kaikkea hyvää sinulle, jaksamista, voimia, ja voimahali!

Terv. mexita
mexita | 31.1.2014 klo 11:14:05