Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Ensimmäinen syto takana

Hei!

Hyvä, että olet päässyt hoitojen alkuun. Luulen, että sinuakin toisaalta helpottaa, kun jotain konkreettista aletaan tekemään?
Mielialojen vaihtelu kuuluu varmaan ihan tähän psyykkiseen prosessiin, mitä vakavaan sairauteen sopeutuminen tuo tullessaan (voi olla tietysti, että sytkyt sitä vielä lisäävät). Sopeutumiseen menee aikaa!!
Itselläni pahimmat mielialan vaihtelut olivat ennen sytoja, mutta mulla olikin ensin kaksi leikkausta, joten rintasyövän toteamisesta sytoihin kului aikaa nelisen kuukautta!
Me ihmiset ollaan niin kovin erilaisia; minulla ne mustat hetket olivat aika lyhyitä - lyhyimmät vain pieniä itkuntirahduksia, pisimmät päivän pari kestäviä. Jos tuntuu, että "uppoat" pidemmäksi aikaa, niin hae toki ammattiapua. Esim. meillä Pirkanmaalla syöpähoidon yksikössä on mahdollista saada pari käyntiä psyk.sairaanhoitajalle ilmaiseksi. Käytännöt tietysti vaihtelevat sairaalasta riippuen.

On tästä sairaudesta ollut hyötyäkin... Nyt kun on mielessä seesteisempi vaihe, olen selkiyttänyt omaa elämääni eli tehnyt tiliä menneiden kanssa ja miettinyt, mitä ITSE OIKEASTI pidän arvokkaana ja minkä vuoksi jatkossa elän ja mihin energiaani suuntaan. Monta A-nelosta on täyttynyt näissä pohdinnoissa. Vähitellen myös se syyllistävä yliminä on ruvennut hiljenemään ja ymmärrys ja lempeämpi itsen tarkastelu on tullut tilalle!
Niiden valoisien hetkien varaan on rakennettava ja tavoitteet asetettava tarpeeksi lähelle tähän päivään tai viikkoon. Tosiasiahan on, että ei meillä kenelläkään ole kuin tämä hetki, vaikka oltais terveitäkin. Huomistaan ei kukaan voi varmistaa täydellisesti!

Kuten sanoit luonto elvyttää ja rauhoittaa ja asettaa myös asioita oikeisiin mittasuhteisiin kuten nyt nuo muuttolinnut, jotka nekin lähes kuolemaa uhmaten aina palaavat pitkien matkojen takaa luottavaisina tietämättä, mikä odottaa!
Niin sitä täytyy itsekin asennoitua.
Muistetaan myös kehua ja kiittää itseämme ihan pelkästä olemassaolostamme, olemme ihan hyviä ja riittäviä tämmöisinä kuin olemme ja monille tärkeitä ja arvokkaita!
Tällaista sekalaista pohdintaa täältä "palsternakkapellolta"...

Minulla on maksa-arvot taivaissa ja jännitän nyt, mahdetaanko seuraavaa sytkyä joutua siirtämään :/
Nyt nauttimaan aurinkoisesta päivästä ja tähyilemään muuttolintuja niskakrampin uhallakin.
Voidaan hyvin!
palsternakka | 21.4.2013 klo 12:14:33