Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Uusi jäsen esittäytyy (duktaalinen, multifokaalinen karsinooma)
Hei Heli80,
Kokemuksesi rintasyövän löytymisestä muistuttavat omiani niin paljon, että on pakko kirjoittaa muutama rivi, vaikka olenkin jo ns. terve. Minäkin olen ollut pienten lasten äiti rintasyövän kanssa.
Lääkäri ei silloinkaan meinannut uskoa, että minulla voisi olla syöpä, sillä "nuori ikä" (silloin 42) ja rintasyövätön suku eivät antaneet odottaa sellaista. Mutta niin se vain oli, että multifokaalinen, myös imusolmukkeisiinkin levinnyt rintasyöpä oli kyseessä - mikä selvisi jo mammografiassa ja ultraäänessä.
En oikein tiennyt minäkään, mitä olisin tuossa tilanteessa ajatellut tai tehnyt. Ikäänkuin kupla olisi imaissut minut sisäänsä ja olisin tarkkaillut tilannetta ulkopuolelta. Oli pienet lapset ja ikääntyvät vanhemmat, joiden voinnista täytyy huolehtia, joten missä vaiheessa minä nyt ehtisin, voisin ja jaksaisin sairastaa?
Mutta niin vain sitten kävi, että jo seuraavalla viikolla olin paksuneulanäytteessä ja siitä jo viikon kuluttua rinnanpoistoleikkauksessa. Se oli ns. radikaali leikkaus, koska etäpesäkkeitä oli myös rintalihaksen alla, liki rintalastaa olevissa imusolmukkeissa. Koko rinta, sekä rintalihas että rauhaskudos ja rasva poistettiin ja kainalosta, osin myös kyljestäkin otettiin kaikki näkyvä imukudos pois. Saldo oli, että tartunnan saaneita inmusolmukkeita oli 13/23.
Lähetteet levinneisyystutkimuksiin tulivat saman tien. Eli mammameetingin tuloksia odotellessa kävin luustokartassa, kokovartalon ct-kuvissa, samoin vatsanpeitteet ja likeiset sisäelimet nivusseutua ja munasarjoja myöten ultraäänikuvattiin. Eikä löytynyt onneksi mitään, mikä tarkoitti että aloin odottaa ns. parantavia hoitoja, vaikka levinneisyys jo korkea olikin ja syöpä pahanlaatuista her2-tyyppiä.
Hormonireseptoreja ei syövässäni ollut tarpeeksi, vaikka minäkin laillasi epäilin sen olleen vahvasti hormonaalinen. Olen koko elämäni taistellut monirakkulaisten munasarjojen kanssa, ja jossakin vaiheessa söin hormonilääkkeitäkin kuukautiset ja lapset saadakseni - jotka kuitenkin sitten syntyivät omia aikojaan täydellisen luomusti. Elämä siis kantoi, kaikesta huolimatta, ja siihen luotin silloinkin vaikka tunnelmat vaihtelivat kauhusta epätoivoon välillä.
Minulla oli myös mystinen tulehdus alapäässä, mutta se oli luullakseni pelkkä sattuma, vaikka onhan syöpä myös systeeminen sairaus, joka vaikuttaa hyvin kokonaisvaltaisesti syiden ja seurausten vyyhtenä. Joten vaikka paljon tietoa (siinä vaiheessa ja silloin) hankinkin, varmistauduin myös siitä että elämässä oli myös mukavia tapahtumia ja turvallista rutiinia, että jaksaisin olla äiti, puoliso, tytär ja miniä ainakin.
Työelämästä olin sivussa, sen verran aikaa, mitä hoidot kestivät. Sain lähes täydellisen setin. Ensin sytot ja herceptiinin, seuraavaksi sädehoidot. Kahdeksan kuukauden putki meni siinä ihan huomaamatta, sillä se oli todellakin sitä konkreettista päivä kerrallaan elämistä. Oikeastaan, en ole vieläkään voinut syöpää ns. hyväksyä, mutta itseni kanssa tulen juttuun, sellaisena kuin olen.
Nykyään olen ihan terve, ikäistäni jopa nuoremman oloinen viisikymppinen. Lapset kasvavat ja miehistyvät, eikä syöpä ole rajoittanut minun elämääni, vaikka kaikenlaisia vaikeuksia niiden hoitojen takia tulikin. Jokaisesta on kuitenkin selvitty ja sitä luottamusta haluan valaa tässä nyt Sinuunkin. Sinä selviät ja olet pätevien ammatti-ihmisten käsissä.
Voit olla armollinen itsellesi ja antaa itsellesi luvan ja aikaa sulatella kaikkea tätä. Voit tukeutua muihin vertaisiin ja ystäviin, silloin kun on vaikeaa, ja asiat kyllä järjestyvät tavalla tai toisella. Myös hyvääkin jakamalla kasvatat toivoa ja lisäät sitä muissa.
Voimia Sinulle,
terveisin
- Re: Uusi jäsen esittäytyy (duktaalinen, multifokaalinen karsinooma)Karhutar