Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
tipasta säteeseen
Sain viimeisen solunsalpaajahoitoni tänään. Muutaman viikon päästä edessä viiden viikon sädeputki, kuten kai useilla meistä. Olo kumman lässähtänyt, vaikken riemujuhlaa ajatellutkaan pitäväni. Jotenkin lääkärin vastaanotolla (suuri uusiutumisriski), niin hyvää kohtelua kuin sainkin, kulminoitui se tosiasia, että tämän paskan kanssa saa elää lopun ikäänsä, vähintäinkin pelon tunteen. Kaikki hyvää tarkoittavat, positiiviset ajatukset kesästä ja valosta ja ulkoilusta tuntuvat epäilyttäviltä. Onko teille tuttu tämmöinen perverssi ajatus, että on ihan turha alkaa nyt meuhkata ilon päiviä, kun kohta löytyy metastaaseja kaikkialta? Että pudotus tähän todellisuuteen, joka on ainoa nykyinen todellisuus, on pienempi ja hallittavampi, jos ei nyt hillu liikoja? Ihan taitaa pääparka olla alkumetreillä, vaikka takana on kuitenkin jo monenlaista hoitoa.Taidan nyt kuitenkin painua pihalle vaikka haravoimaan - jos nyt sitäkään uskaltaa tehdä, ettei käsi mene toimintakyvyttömäksi!
Osaisiko joku suositella vaikkapa luettavaa kirjaa tähän kohtaan? Kiitos.
- tipasta säteeseenkaptah
- Re: tipasta säteeseenpistaasi
- Re: tipasta säteeseenkaptah
- Re: tipasta säteeseenseisoo yksin
- Hei siskot pienet!Molli