Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Elämää syövän kanssa!

Tuntuu hyvältä, että levinneenkin syövän ja hoitojen kanssa elämä voi olla elämisenarvoista ja lähes tavallista. Kun on päässyt ohi pahimmasta kriisista (henkisestä) ja huomaa olevansa elossa niin voi alkaa suunnitella hiukan lähitulevaisuutta.
Minulle on tärkeää päästä luontoon vaeltamaan aika ajoin. Olin perheeni ja vävyni kanssa kaksi yötä luonnossa ja käveltiin vähän vaille 30 km vaihtelevassa maastossa. Lämmin autiotupa oli kiintopisteenä ja yöpymispaikkana, kun oli niin kylmä. Eilen tulimme retkeltä. Suunnittelemme Lapin vaellusta heinäkuulle. En jaksa yhtä pitkiä matkoja kuin muut ja suunittelemme hiukan eri reittejä kunnon mukaan. Kun sain 10 v. sitten tiedon tästä syövästäni (joka nyt siis krooninen) aluksi en osannut suunnitella mitään vaan pelkäsin kuolevani.Sitten menin töihin ja vielä lähdin opiskelemaan työn ohella. Syövän uusiutumisen ja leviämisen jälkeen jäin eläkkeelle ja koin samanlaisen kriisin kuin ensi kerralla. Pari vuotta siina tuntuu menevän, kun selviää pahimmasta montusta uuden iskun jälkeen ja uskaltaa taas elää. Tiedän, että tämä syöpä ei enää parane, mutta se ei estä minua suunnittelemasta ja toteuttamasta suunnitelmia, kun vain arvioin ne jaksamiseni mukaan. Yllättävän paljon jaksan. Se on minulle ihmettelyn ja ilon aihe joka päivä. Ehkä elämää ei ole jäljellä monia vuosia, mutta nuo vuodet ovat täynnä elämää, kun niin haluan!
Voimia kaikille ja uskoa siihen, että parempia päiviä on tulossa rankkojen hoitojen ja henkisen pahanolon jälkeen!
Marita | 1.5.2007 klo 16:33:31