Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Tervehdys ja kuulumisia!!

Moikka Pallu!

Mä olen siis 38-vuotias naimisissa oleva 3 pojan äiti, jolla myös "lapsina" kolme koiraa ja kaksi hevosta. Ja pian neljäskin koira ;o)

Mä löysin huhtikuussa 2011 suihkussa patin oikeasta rinnasta. Siitä sitten lääkäriin, mammoon, paksuneulanäytteelle... toukokuun alussa sain PUHELIMESSA rintasyöpädiagnoosin, gradus 2 noin 1,5cm kasvain. Kesäkuun 14. päivä kokopoisto ja expander-proteesi, jota sitten täyteltiin polikliinisesti. Kasvain siis oli G2, vahvasti estr. ja prog. positiivinen, korkeahko Ki-67 -arvo (yli 40), imutieinvaasio, mutta vartijaimusolmukkeet puhtaat (0/6). Elokuun lopussa alkoi sytot 3 taxoa ja 3 ceffiä. Töissä kävin sytojen ajan jaksoissa; hoitoviikko saikulla ja 2 töissä. Viimeisen hoidon jälkeen olin sitten kolme viikkoa putkeen saikulla, kun oli veriarvot aika nollissa ja hoitoalalla olen.

Maaliskuussa oli eka kontrollis yöpiksellä ja sehän se vasta jännitti, mutta kaikki ok. Ja huhtikuun 24. päivä vaihdettiin lopullinen proteesi rintaan ja kohotettiin toista hiukan. Nyt sitten olen jonossa tosiaan nännitatuaatioon. Varsinaista nänniä ei rakennettane, koska tuossa on niin vähän omaa kudosta, että plastiikkakirurgi arvioi, että siitä ei välttämättä kovin onnistunutta lopputulosta saataisi.

Kaikenlaisia aikoja tähän on mahtunut... välillä sitä on vollotettu elämän epäreiluutta, oltu kipeitä, oksennettu jne. Mutta pääsääntöisesti olen ollut sillä mielellä, että kun tälle tilanteelle ei mitään voi, niin sen kanssa eletään ja yritetään keksiä keinot millä parhaiten eteenpäin päästään. Koska eteenpäinhän tässä mennään :o) Sytojen puolivälin tienoilla ajattelöin, että eikö nää jumaliste IKINÄ lopu, mutta näin jälkeenpäin kun ajattelee, niin lyhyt aikahan se vajaa puoli vuotta oikeastaan on. Tukka lähti ja kaljuna tai huivitettuna kuljin. Se oli lapsille varmasti kamalin asia, siis jotenkin näkyvä juttu. Muuten lapset otti asian mun mielestä tilanteeseen nähden hyvin.

Mies on jaksanut rinnalla hyvin, mutta kyllä sen huomaa, että ei se ihan läpihuutoa ole ollut hänellekään. Esimerkiksi ei koskekaan tuohon proteesirintaan. Niin että välillä tekis mieli huutaa, että mene ja hae joku, joka ei ole tällainen friikki. Mutta ei toista voi pakottaa. Noin muuten totesi yhdelle kaverilleen tässä taannoin, että hänen mielestään tää on meitä lähentänyt. Mä siitä vähän yllätyin, kun olen jotenkin pelännyt päinvastaista, mutta ehkä olen sitten vaan peilannut omia pelkojani.

Että pääasiassa siis ihan onnellinen ;o)
Katjusmaaret | 29.6.2012 klo 09:54:55