Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Hoitoputki alkusuoralla

Olen 43-vuotias nainen Jyväskylästä.

Helmikuinen ihanan tavallinen torstai muuttui ihan joksikin muuksi löytäessäni suihkussa ollessani pahkuran vasemmasta rinnastani.Hetken aikaa luulin kuvittelevani omiani,miten on mahdollista että minulle joka olen parikymppisestä saakka tyttären imetysaikaa lukuunottamatta rintani säännöllisesti tunnustellut voi pari viikkoa edellisen tunnustelukerran jälkeen olla ilmestynyt iso pahkura rintaan...Valitettavasti pahkura ei mielikuvituksen voimin hävinnyt ja heti seuravana aamuna hakeuduin terveyskeskukseen oman lääkärin vastaanotolle.Lääkäri tunnusteli pahkuran ja imusolmukkeet ja totesi että ei tunnu lainkaan kasvaimelta mutta että hän olisi vastuuntunnoton jos ei vaikkapa ihan minun mielenrauhani takaamiseksi mammografia lähetettä kirjoittaisi.Tuosta toteamuksesta olen enemmän kuin kiitollinen ja leikkauksen jälkeisen tikinpoiston yhteydessä kävinkin lääkäriä kauniisti kiittämässä.
Mielenrauhaa mammografia ei minulle kylläkään tuonut,samantien ultrattiin ja koepala otettiin ja vaikka luonteeltani olenkin peruspositiivinen niin siinä lääkärin ja hoitajan keskenään vaihtamia vakavia katseita seuratessani (saattoivat kyllä olla kuviteltujakin) asennoiduin samantien siihen että nyt ei välttämättä hyvä ns. heilu.Normaalisti täälläpäin saa vastaukset noin viikossa,hieman allekin, mutta oma mammoni sattui hiihtolomaa edeltävälle viikolle ja se siirsi tulosten saamista muutamalla päivällä,voi elämä miten piiiitkiltä ne vimeiset päivät tuntuivatkin.
Ja sittenpä se varmistui,duktaalinen gradus 2 karsinooma,kaksi pahkuraa niin lähekkäin toisiaan että "laskivat" yhdeksi kasvaimeksi,ultran perusteella kooksi arvioitiin 17 milliä.
Vajaan kuukauden päästä diagnoosista leikkaus,osapoisto,jääleikkeessä todettu yhdessä vartijassa metastaasi joten kainalo tyhjennetty.Yksi yö sairaalassa,dreeni kotona viisi päivää jonka poiston jälkeen käsi palautui täysin normaaliksi parissa viikossa,ainoastaan pienelle alueelle jäi tuntomuutos.
Lukuunottamatta diagnoosin saamispäivää,( jolloin illalla sohvalla maatessani tunsin/olin tuntevani nykäyksiä siellä,vihlontaa täällä,patteja siellä,muhkuroita tuolla,näin jopa peiliin katsoessani yhdessä yössä keltaisiksi muuttuneet kasvotkin joihin sen yhden yön aikana oli ilmestynyt noin sata luomea lisää,on tuo mielikuvituksen voima vaan jotain ihan uskomatonta!!) olin yllättävän rauhallisin mielin,jopa niin rauhallisin että epäilin etten ole koko asiaa vielä edes tajunnut.
Tyyntä myrskyn edellä oli se rauhallisuus,reilu kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen iski ihan hirveä paniikki,lähinnä tuon vartijametastoinnin vuoksi ja hakeuduinkin syöpäsairaanhoitajan juttusille,täytyy sanoa että nainen vähintäänkin painonsa arvosta kultaa täällä meidän sairaanhoitopiirissä,pelkkä ääni jo niin rauhoittava että se on balsamia panikoivalle...Etukäteen oli sanottu että patologin lausunnossa menee noin kuukausi mutta yllättäen sainkin hoitajalta tiedon imusolmukkeista,kahdesta vartijasta oli tautia lopulta löytynyt,loppukainalo puhdas,2/13.Jostain syystä tuo tieto rauhoitti,kunnes uusi paniikki alkoi nostaa päätään kun posti toi muutaman päivän kuluttua mukanaan kutsun levineisyystutkimukseen.
Viime viikolla oli aika onkologille ja kamalan papatuksen pidin hänelle siitä että mitä ihmettä,just vasta verkkosyöpälääkärin palstalta luin että jos imusolmukelöydäksiä on alle neljä ja imusolmukkeita on löytynyt 10-20 niin käypä hoito suosituksen mukaan jatkotutkimuksia ei ole tarpeen tehdä ja pälä pälä ja pölö pölö.Lääkäri sujuvasti kuunteli ja totesi rauhallisesti että yleensä sairastuneet kyllä haluavat kaikki mahdolliset tutkimukset ja että tässä shp:ssä on tapana tehdä kuvaukset (vartalon Ct) kaikille joilla imusolmukelöydöksiä on,niiden määrästä riippumatta.Tieto rauhoitti vaikka kyllähän se parin viikon päästä oleva kuvaus jännittää,kutsu tutkimukseen tuli yllätyksenä joten tässä tilanteessa lienee luonnollista että mielikuvittelin lääkäreillä olevan jotain tietoa mitä minulle ei ole vielä annettu,niin se vaan menee,hyvästä mielikuvituksestahan on monessa tilanteessa suunnatonta iloa vaan ei päde kyllä sairastumiseen/sairastamiseen tuo fakta,melkein uskaltaisin väittää mielikuvituksen olevan ainakin kaukaista sukua luulotautisuudelle...

Eilen oli ensimmäinen syto,hoitosuunnitelma on 3 X Docetaxel,3 X Cef ja viiden vuoden tamofen"kuuri". Ensimmäistä tippaa en varsinaisesti pelännyt,jännitin kyllä niin että jalat tuntuivat velliltä päiväsairaalan ovesta sisään astuessani.Kaikki sujui kuitenkin niin hyvin kuin vain voi,jossain vaiheessa tiputusta sanoin hoitajalle jännittäväni eniten allergista reaktiota,hoitaja katsoi kelloaan ja tippapussia ja sanoi että et sinä sitä enää tänään saa,tippa on kohta lopussa,niin se vaan hujahti pari tuntia heittämällä sarjatulella kysymyksiä hoitajalle,varmaan soi hoitajan korvat vieläkin,vaikka kai he tuollaiseen ovat kyllä tottuneet...Jääpaloja imeskelin koko tipan ajan,samoin käytössä oli jäähanskat ja -tossut,kortisonia syön huomisaamuun saakka eikä tuo vielä ainakaan ole nukkumisongelmia aiheuttanut.Pikkusen poskia punoittaa,siinä kaikki,hoitaja sanoi että viidennen päivän tienoilla tiputuksesta doce yleensä näyttää merkkinsä mutta mitä olen tätäkin palstaa lukenut niin kovasti on yksilöllistä ihan niinkuin itse sairauskin,aikahan tuon näyttää mitä on edessä,nyt totean vain että so far,so good...

Patogin lausunnon mukaan syöpäni on hormonireseptoripositiinen,HER-negatiivinen,jakautumisprosentti oli korkea,ad 60%,kasvain poistettu riittävin tervekudosmarginaalein ja sitten se itseäni eniten yllättänyt tieto,ultran perusteella kasvain arvioitiin kooltaan 17 milliseksi,todellinen koko olikin lähes 30 milliä,liekö miten yleistä noinkin iso heitto arviosta todellisuuteen,en tiedä mutta näillä mennään kun ei muutakaan voida.Peruspositiivisin mielin olen enimmäkseen edelleenkin mutta valehtelisin jos väittäisin että tämä on mielestäni tasainen latu hiihdettäväksi tai näin kesäisempään aikaan tyyni järvi uitavaksi.
kootee | 16.5.2014 klo 13:39:07