Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Ohi on hoitoputki
Olen tässä viikon päivät mutustellut oloani hoitoputken päätyttyä. Oikeastaan ei ole tuntunut minkäänlaiselta. Tietysti helpotus, kun ei tarvitse joka päivä lähteä sädehoitoon ja se on toki vaikuttanut siten, etten ole ollut niin väsynyt kuin sädetyksen aikana.Yöunet ovat entisellään eli yöllistä valveillaoloa, toisinaan hikikohtausten kourissa, välillä vain kuumotuksissa. Lopetin Ergotamiinin ensin vähitellen, mutta sitten kuin seinään,samahan se on, ottaako oireet pikkuhiljaa vai äkkirynnäköllä. Alkuun ilman pilleriä oli tosi hikistä oloa, mutta sittemmin on helpottanut. Lopetin lääkkeen täällä siitä olleen keskustelun sekä YO-apteekissa käyntini perusteella. Yo-apteekissa myönsivät lääkkeellä olevan/saattavan olla vaikutusta Tamofeeniin tapauskohtaisesti, niinpä en jäänyt odottelemaan, että olenko minä tapaus vai en.
Käden turvotus on krooninen, mutta ainakin syöpiksen fysioterapeutin luona toisella mittauskerralla hihasta on ollut apua ja toivottavasti myös joka päivä tekemästäni käsijumpasta. Hihaan olen niin oleutunut, tuskin sitä muistan. Oleutumiseen on varmasti auttanut ekalla fysikäynnillä eräällä henkilöllä näkemäni käsiturvotus, oli niin turvonnut, että kättä piti kannatella toisella kädellä.
Olen ottanut kävelysauvat lenkkikaveriksi. Sauvakävely on taas maistunut monen vuoden tauon jälkeen. Lisäksi olen tehnyt vähän lihaskuntoa omalla painolla, mutta mitenkään tavoitteellisesti. Kaikki tekeminen on kotiinpäin.
Olen myös sitten viime tiistain osallistunut paikkakunnan kulttuuririentoihin, kun talven aikana en vaan jaksanut lähteä mihinkään iltaisin.
Työt alkavat 2.5., odottelen saavani kuulla tällä viikolla Kevan päätöksestä eli aloitanko heti täysillä vai hyväksyykö Keva työkokeilun, jolla työnantaja ja työpaikkalääkäri haluavat minun aloittavan työni.
Minulla eivät syöpädiagnoosin myötä arvot muuttuneet, toivottavasti siksi, että ne olivat jo sitä ennen kohdallaan. Elää aion päivä kerrallaan niin kuin elin aiemminkin.
Niin kuin aina jotain ikävää tapahtuessa elämästä löytyy akanoita, mutta onneksi runsaammin ihania kultajyviä, joiden tapaamiseen aion panostaa, vaikka tiedän työn rajoittavan sosiaalista elämääni.
Jaksuja kaikille!
- Ohi on hoitoputkipiikup
- Re: Ohi on hoitoputkipiikup