Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Voi, miten tulin surulliseksi

Voi Vilijonkka,

Se itku meinasti tulla minullekin kun luin viestisi. Iloitse kuitenkin siitä, että sinulla on ystävä, joka kuitenkin muistaa ja omalta osaltaan yrittää lohduttaa ja piristää. Kaikilla ne ystävät eivät pysy tämän taudin takia.

Se elämisen keveys, se elämän joskus sietämätönkin keveys (joskus jopa nykyään tuntuu siltä). Ne suloiset muistot, joskus kitkeränkin suloiset, ovat kuitenkin aina siellä. Parhaimmillaan voimia antamassa.

Emme suunnitelleet syöpähoitoja, suunnittelimme istuvamme ystäviemme kanssa yhdessä kauniina kesäpäivänä puistonpenkillä harmaahapsuisina hyväntuulisina mummoina. Mutta, toivoa vielä on, että sen saamme kokea.

Toivo avaa ovia siellä missä epätoivo sulkee niitä.
Toivo keksii, mitä voidaan tehdä sen sijaan, että valittaisi sitä mitä ei
voida.

Vastaa ystävällesi "We'll always have Paris...".
Kristitty Lilja | 9.2.2009 klo 19:43:14