Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Lääkityksen loppu
Hei Ipi44Henkisesti voisi olla viisasta ajatella, että muutos on osa elämää. Vanhenemista ei tarvitse pelätä eikä näin ollen sitäkään, että kehon toiminta muuttuu. Syöpähoitojen jälkeen on mahdollista palautua ja aloittaa kuntoutuminen ns. ennalleen, mutta se ei tapahdu hetkessä eikä välttämättä ilman vaivoja. Keho muistaa kokemansa, ja herkästi varoittaa itsestään eri tavoilla, heti kun jokin asia muuttuu sen mielestä liikaa tai liian nopeasti. Siinä saa olla yllätävänkin maltillinen kun herättää itseään taas liikkeelle.
Minulla sytojen päättymisestä (taxotere + CEF) on nyt neljä vuotta aikaa. Koska hormonaalisia hoitoja ei tullut, olen aika vapaa niiden aiheuttamasta jäykkyydestä, mutta nivelkivuista kärsin pitkään - yli vuoden - ja välillä vieläkin, mutta onneksi enää satunnaisesti. En koe, että sairaus olisi mitenkään rajoittanut elämääni, mutta huolellinen saan olla ja nöyrä omien rajoitusteni suhteen.
Vanhassa elämässä oli paljon tapoja, joista olen koettanut opetella pois, mutta en ole muuttunut raivoraittiiksi enkä muutenkaan tottumuksiltani nirsoksi. Kohtuutta yritän noudattaa ja liikkumisen olen ottanut elämäntavaksi, enkä aio siitä enää luopua. Lajit vain voivat muuttua - sen mukana, mitä elämä tuo tullessaan.
Minulle nykyään hyviä henkireikiä - ja eliksiiriä - on jooga sekä tanssi. Vuodenaikojen mukaan liikun myös luonnossa sekä sauvoilla että ilman. Yritän patistaa itseäni voimaharjoitteluun, koska se on välttämätöntä hyvän insuliinivasteen saamiseksi, mutta täytyy sanoa että nivelieni takia olen tullut siinä lajissa varovaiseksi. Ne on ne tietyt härvelit, joissa polvista voi herkästi kuulua krunts, ja näin saan todella koota henkisen energiani, että jaksaisin tehdä esim. kyykkyjä ilman näitä massiivisia kuntosalivehkeitä. Ritsoja on kotona erilaisia, samoin stepperi, tasapainolauta sekä jumppapallo. Kyllä niillä lihasvoimaakin saa aikaiseksi - jos vain jaksaa alkaa kerätä, mutta mies peijakas vieressä vinoilee ettei hänkään tuo autonkorjausvärkkejään olohuoneeseen. On se HIENOA, kun perhe tukee ja kannustaa!!!
Mutta elämä jatkuu, ja sinunkin on sitä lupa odottaa. Siihen siis omin jaloin ja kaksin käsin kiinni!
Terveisin
- Lääkityksen loppuipi44
- Re: Lääkityksen loppuKarhutar