Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Kolme päivää diagnoosista

Hei Ilse!

Olen sinua vanhempi, olin 49 kun "sain" rintasyövän. Eli tänä keväänä se viimeinen 5-vuotiskontrolli. Asun myös yksin, sisaret asuu muualla ja aikuinen lapseni samoin. Hän tosin kävi välillä imuroimassa kun ei vaan aina jaksanut, nyt tuntuu uskomattomalta miten heikkoon kuntoon välillä meni.
Kaupassa kävin itse, minulla on onneksi kauppa 50 m:n päässä. Onnittelinkin tästä asuinpaikasta itseäni monesti. Hyvä, että sinulla on ystäviä, pyydä heiltä rohkeasti apua. Ja muista: kaikkihan on yksilöllistä. Toisille tulee enemmän oireita sytoista kuin toisille, eri sytot myös vaikuttaa eri lailla jne.

Ymmärrän kyllä, että haluat säästää äitiäsi. Muistan, miten ajattelin heti, että onneksi äitini ei ole enää elossa...en olisi kestänyt hänen suruaan. Isäni ei koskaan osannut kertoa tunteistaan, vähän kyllä surin kun sisareni pyysi häntä avustamaan minua hiukan taloudellisesti ja hän vastasi, että syövän hoitohan on ilmaista. Juupa juu. Sisareni sitten lainasi minulle aika ison summan, jonka maksoin takaisin kun hoidot oli ohi. Olin sairaalassakin kolmeen otteeseen hoitojen aikaan, joten rahaa kyllä kului.

Masennus on minullekin tuttu, nyt olen taas lääkityksellä. Lääkärin mukaan minun on oltava loppuelämäni. Saatuani syöpädiagnoosin mietin masennuksen osuutta syövän syntyyn ja kysyin sitä plastiikkakirurgilta. Hän myönsi, että jokin tutkimus on tämän osoittanutkin.
Hassua kyllä, hoitojen aikaan - sitten kun shokkivaihe diagnoosin jälkeen oli mennyt ohi ja leikkaus (osapoisto + kainalon tyhjennys) tehty - olin kuin äiti Teresa. En ole varmaan koskaan ollut niin tyyni, masennukselle ei varmaan ollut silloin "tilaakaan". Sädehoitojen viivästyminen käsitapaturman johdosta tosin hetkeksi sai minut tolaltani.

Tottakai voit mennä yksin syöpähoitajalle, niin minäkin menin. Yksi ystäväni oli mukana, kun sain patologin tulokset. Sytoissakin hän oli pari kertaa, oli kuulema kiva pitää lomaa - käydä Syöpiksellä ;).

Oletko HUS:n alueelta?Meilahdessa ainakin on myös sosiaalihoitaja, joka osaa neuvoa käytännön asioissa. Hänen luonaan täytin myös jonkun tukianomuksen, ja sainkin muistaakseni lähes 200 euroa.

Se, että joutuu kamppailemaan taloudellisten huolien kanssa syöpäpotilaana on kyllä hävytöntä.

Peruukin saat Kelan maksusitoumuksella. Itse en kyllä sitä töissäkään juuri pitänyt, tyhmästi valitsin pitkän kun omakin tukka oli pitkä. Huivi oli ihan hyvä kesäaikaan varsinkin.

Voimia sinulle, olet kyllä kokenut kovia:( Kirjoittele ja kysele lisää. Saat varmaan hyvää tukea täältä.

Terveisin
Kukkamaaria
kukkamaaria | 25.1.2009 klo 14:56:48