Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Kaikkea syöpää ei leikatukaan pois -> täyspaniikki!

Kiitos paljon teille kaikille tuestanne ja vastauksistanne, se helpottaa hieman oloa.
Totta se on, on oltava yhteydessä sairaalaan, pyörin täällä ympyrää ja mietin mihin tahoon mutta taidanpa tistaina kun menen leikkausosaston naapuriin käymään niin mennä samalla rintarauhaskirurgian osastohoitajan puheille, lääkäritapaamisista nyt varmaan voi vaan uneksia. Näin sitä kai pitää edetä, kyllä tämä ahdistus ja surullinen olo ja turhautuminenkin varmaan antavat voimia taistella, toivon. Sydän heittelee välillä rytmihäiriöitä, stressi on siis kova.

Kun makasin sädehoitosuunnittelun simulaatiossa ja kun samainen sädelääkäri kertoi tästä 1,5 mm:n syöpäalueeltani poistetussa osiossa ja sanoi että sitä viittä ylimääräistä sädetystä harkitaan, niin sain jostain voimia kaikessa ahdistuksessani sanoa, että HALUAN sen ylimääräisen viisi sädetyskertaa, ihan sama mitä harkitsevat siellä päässä...

Nyt on myöhä, käyn vielä ihastelemassa ja tarkistamassa peitot ihanan suloisilta lapsiltani ja käyn nukkumaan nukkupillerin avulla. Onneksi päiväahdistukseen on oksatsepamia... Hieman helpottaa jo sekin ajatus että nyt loppui kilttinä ja mukautuvaisena potilaana kärvistely, alan vaatia oikeuksiani, hyvä kun Kevätmieli siitä minulle muistutit, sain kummasti lisävoimia.

Hyvää ja toivon mukaan rauhallista yötä kaikille!

ps. en ole muita viestejä juuri lueskellut, huomasin että kun hoitojen loputtua luin sivuoire- ja muista kokemuksistanne, tuli minulla hieman etova olo, tuoreessa muistissa vielä cef-tiputukset, huomasin hiljalleen vältteleväni näiden tekstien lukemista.... Ja huom. cef-hoitoihin menijät, ei se niin kamalaa ole kuin tästä viestistä voisi vetää johtopäätökset, minulla varmankin keskimääräistä rankemmat oireet mutta kun lääkitsee alusta asti riittävän vahvasti itseään niin se auttaa huomattavasti. Ja aika kuluu yllättävän nopeasti ja yhtäkkiä huomaakin, että sytoputken loppua alkaa häämöttää!

Tsemppiä ja voimahaleja nyt kaikille kurjaksi olonsa tunteville, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Mennään vällyjen alle kunnes olo helpottaa ja jaksetaan taas soutaa!
Päivä kerrallaan | 2.6.2007 klo 22:34:33