Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Femarin haitat

Olen tosin syönyt 5 v Tamofenia ja sitten vielä jouduin/sain syödä 2 vuotta Femaria.Tosin Femar vaihdettiin Aromasiniin, koska hikoiluoireet olivat Femarin aikana niin vaikeat.Tosin on niitä ollut Aromasininkin aikana. Nyt aion lopettaa Aromasinin hiukan etuajassa. Reseptikin mennyt vanhaksi ja kyllä tuossa nyt on ollut kestämistä. Syöpäni oli kuulema senlaatuinen (riskiryhmässä olen), että määrättiin vielä tuo 2 vuotta.Oireet ovat kyllä tämän tavlen olleet jo siedettäviä.

Minulla oli siis tuo hikoilu aivan kamalaa, onneksi ei öisin.Syön muutenkin jo masennuslääkettä, joten en enää kokeilun jälkeen sitä YA:n valmistetta halunnut; ei se auttanutkaan.
Minusta suurin haitta on kuitenkin ollut lihominen, tosin tuskin voin kokonaan syyttää noita lääkkeitä. Mutta toivoisin, että tämä pöhötys ainakin vähenisi nyt. Hiukseni ovat kyllä hieman ohentuneet, mutta olen pitänyt ne aiemmin pitkinä ja blondauttanut, joten se on ollut hiuksille kuluttavaa. Nyt en enää kestänyt niitä takkuja (hiukset jotenkin "rastoittuivat" eikä niitä saanut millään selväksi), ja siirryin punapääksi, oltuani koko elämäni blondi.Ja leikkautin tukkaani paljon. Minulla tosin on noita muitakin lääkkeitä, vaikea sanoa mikä vaikuttaa eniten. Kai tämä luonnollinen vanheneminenkin vaikuttaa, hiuslaatuni on ollut aina ohut vaikkakin tukkaa on ollut paksulti.Niin ja harmaatkin hiukset ovat saapuneet, mutta onhan ikääkin jo 56=)

Ääneni ei kyllä ole muuttunut, minulla on hyvinkin "kirkas" ja nuorekas ääni (en ole ikinä polttanut).

Nivelten jäykkyys vaihtelee, tänä aamuna oli juuri leikatun puolen sormet ihan tönkkönä. Olen ehkä puristanut niitä yöllä nyrkkiin.
Minusta ihan alussa Tamofenin aikaan olin todella jäykkä.
Saa nähdä, mitä tapahtuu muutaman viikon kuluttua.

Limakalvojen kuivuudesta tuli mieleen gynekologin hauska tokaisu, kun totesin tutkimuksen aikaan, ettei minulla onneksi ole ollut hiivaa ollenkaan. Tähän gyne: "No ei täällä kyllä mikään voi kasvaa, ei hiivakaan". Että aikamoista autiomaata...Onneksi en ole parisuhteessa!
En ole käyttänyt siis mitään puikkoja, kun niitä parempia ei saa käyttää. Toiset sotkee niin, että kun ei ole niitä vaivoja, olen antanut olla. En tiedä, olenko tehnyt sitten väärin?

Toivottavasti tästä oli vähän apua. Toki ikääntyminen vaikuttaa kaikkeen, stressikin ja masennus.Ja kaikkihan on aina yksilöllistä.

Jännityksellä odotan, mitä tapahtuu kun elimistö jää ilman noita
lääkkeitä....noin kauan kuitenkin söin niitä.
kukkamaaria | 19.3.2011 klo 18:06:50