Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Munasarjasyöpä, PELKÄÄN!

Ymmärrän täysin sinun pelkosi. Silti sinulla on pienet suloiset lapset joiden kanssa sinun pitäisi jaksaa. Ei munasarjasyöpä ole heti kuolemantuomio. Kun itse sairastuin luin netistä tietoa ja meinasi masentaa. Onneksi tyttäreni sanoi minun olleen väärillä sivuilla, toisissa tutkimuksissa tilastot olivat valoisammat. Tällä keskustelupalstalla on monta esimerkkiä jotka ovat selvinneet jo monista uusinnoista ja toisilla ei uusintoja ole tullut.
Minä olin tosi väsynyt viime joulun jälkeen. Töissä oli rankka vaihe. Papa kokeessa oli jotain muutosta ja jouduin/pääsin naistentautien polille. Minulta otettiin koepaloja. Samalla tämä lääkäri teki ylimääräisen ultran jostain syystä. Siellä oli nestettä. Seuraava koe oli kolmen viikon päästä. Silloin otettiin neulanäyte siitä nesteestä. Siitä neulanäytteestä löytyi syöpä. Koepaloissa sitä ei ollut. Jälkeenpäin minulle selvisi että ca-125 oli ko´holla jotain 276. Huhtikuun alussa oli leikkaus. Syöpä oli levinnyt vatsapaitaan ja vähän kohtuun ym. sekä palleakaareen. Kaikki isot syövät saatiin pois, pieniä 1,5cm hippusia jäi palleakaareen.
Sytostaattihoidot alkoivat pian leikkauksen jälkeen. Olin ensimmäisen hoidon aikana kaksi yötä sairaalassa koska minulla oli hb laskenut niin alas että sain verta ennen hoitoa. Hoito meni ihan ok. Taxolia ja carboplatinaa. Toisen tiputus kesti 3t ja toisen 1,5t. Muut hoitokerran kävin päiväseltä eli menin sinne klo 9 ja pääsin pois 15.30
Minulla ei tullut mitään pahoja sivuoireita. Pahoivointi ja öllö olo talttui lääkkeellä. Ainoa pahempi olo oli raajasärky pari päivää hoidon jälkeen johon ei meinannut tehota mikään, mutta sekin oli pahimmillaan puoli vuorokautta. Väsymys oli tietenkin pahin eka viikon aikana ja kolmantena viikkona ennen seuraavaa hoitoa oli jo hieno olo.
Minulla oli eri lähtötilanne kuin sinulla. Olen ainakin parikymmentä vuotta vanhempi. Minulla on myös diabetes joka aiheutti vähän lisäharmeja. Lapseni ovat jo isoja joten sain sairastaa rauhassa kotona. Toisaalta kyllä lastenlasten kanssa puuhailu oli parasta terapiaa ei muistanut sairas olevankaan.
Nyt noin puoli vuotta taudin toteamisesta sain terveen paperit tiistaina. Nyt seurannat jatkuvan 3kk välein.
Todella toivon että pääset tutkimuksiin heti mahdollisimman pian. Itselläni ei paniikkia ehtinyt tulla, koska aluksi minulle sanottiin että ei tämä ainakaan syöpää ole. Onneksi tämä yksi lääkäri teki sen ylimääräisen ultran ja löysi paholaisen. Nyt se on nujerrettu ja jatkan tästä eteenpäin kuntoa kohottaen ja tulevaisuuteen luottaen.
meikku | 31.8.2007 klo 14:29:10