Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Äitini kohtalo
Otan osaa suruusi!!Voi kuinka tuttua tuo kaikki on vajaan vuoden takaa!
Oma äitini sairasti kohdunrungonsyöpää reilu 7v. kunnes syöpä levisi aivoihin eikä mitään ollut enää tehtävissä, kun se huomattiin. Onneksi äitini ei myöskään joutunut kovin kauan kärsimään, vaan pääsi ilman suurempia kipuja pois.
Myös minulla oli valtava huoli isästä, sillä he olivat yhdessä yli 50v. ja olivat tosi läheisiä toisilleen ja viimeiset vuodet tiiviisti yhdessä. Olen ainoa lapsi ja asun 300km päässä isästä, joten isä jäi aivan yksin. Lisäksi itse sairasta munasarjasyöpää ja olin hoidoissa ennen ja jälkeen äidin kuoleman, joten rankkaa oli enkä voinut olla isän tukena läsnäolemalla kovinkaan usein.
Kaikesta tästä, äitini kuolemasta, yksin jäämisestä, pimeästä syksystä, johtuen huomasin isän alkavan sekoilla eli hän jutteli äidin kanssa ja se lisääntyi päivä päivältä ja lopulta tilanne tuli niin pahaksi, että jouduin toimittamaan isän sairaalaan. Sillä reissulla menikin yli kuukausi ja olin aivan varma, ettei isä enää koskaan pysty palaamaan kotiin. Kuitenkin oikealla lääkityksellä tilanne alkoi parantumaan ja hän olikin tammikuun kotona, kunnes soitti minulle, että hän haluaa sairaalaan.
Nyt isä on palvelutalossa ja aikoo yrittää kesällä taas kotona asumista. Katsotaan nyt...
On tämä ollut rankkaa aikaa ja nyt kyllä olisin kaivannut sisaruksia tuekseni. Onneksi minulla on aivan ihana mies, joka on ollut kuin oma poika vanhemmilleni ja jos minun syöpäni vie minut ennen isää niin voin luottaa, että mieheni huolehtii isästä aina.
Toivon teille kaikkea hyvää ja olkaa isänne kanssa niin paljon kuin mahdollista, ettei hän jää yksin ajatuksineen ja pelkoineen. Uskon, ettei isänkään tilanne olisi päässyt niin pahaksi, jos asuisimme lähempänä ja olisimme voineet poiketa hänen luonaan vaikka päivittäin. Hän oli niin TOSI yksin...
Voimia!!!
Helena
- Äitini kohtalotiinukka
- Re: Äitini kohtalohelmar
- Re: Äitini kohtaloSitähän se oli