Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Henkisen puolen merkitys syövästä toipumiselle
Olen itse äiti, ja olen pimittänyt perheeltäni tietoa niin kauan kuin se on ollut mahdollista (kolme kertaa). Mielestäni ehtii murehtia sittenkin, kun on varmaa, että siihen on aihetta (=patologin lausunnon jälkeen).Pengoin äskettäin esiin viestini viime syksyltä, kun olin sairastunut rintasyöpään ja koko rinta oli poistettu. Olin hämmästyttävän positiivinen ja toivoa täynnä. En saanut hoitoja, joten elämä jatkui heti täysillä.
Kun nyt heti perään löytyi suolistosyöpä, mielialat ovat aivan toiset. Tuntuu, etten pääse tästä ylös millään. Tuntuu myös, että tuen tarpeesta ei tule loppua. Tarvitsevuudessaan tulee avauduttua sellaisillekin henkilöille, joihin ei voi luottaa. Toinen ryhmä on ne ihmiset, joiden mielenkiinto loppuu heti, kun uteliaisuus ja sensaationnälkä on tyydytetty.
Suolistosyöpä on tällä palstalla luokiteltu miesten syöväksi. Miehet eivät paljoa kirjoittele, joten aika yksinäiseltä tuntuu kokemusten jakamisen suhteen. Tosin syöpä on yhtä kamala, oli se sitten missä tahansa.
Uskon, että positiivisen mielialan vallitessa elimistö toimii paremmin, ja pystyy myös tuhoamaan epämuodostuneita soluja. Siksi koen tämän masennuksen lähes vaarallisempana kuin itse syövän.
(pitäisiköhän kopsata tämä ketjuun kielteisten tunteiden käsittely, jotta pysyy kärryillä mitä kirjoittelee)
Tigerlily
- Re: Henkisen puolen merkitys syövästä toipumisellePäivä kerrallaan
- Re: Henkisen puolen merkitys syövästä toipumiselleTigerlily