Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Syöpäkasvain ja kipu, pohdintaa

Ihan ensimmäiseksi, rintasyöpäni ei ollut ns. laajalle levinnyt, mutta paikallisesti etäpesäkkeitä oli jo runsaasti kainalon imusolmukkeissa. Syövän olemassaolon tunnistin, en ainoastaan rinnan patista, vaan myös kivusta, joka alkoi haitata niin päivin sekä öin. Rinnassa syöpä oli ehtinyt tehdä jo kaksi erillistä kasvainta, joista toisen halkaisija oli muistaakseni 3,5 cm ja toisen 2,1 cm.

Jo tässä mittakaavassa ne aiheuttivat polttelevaa kipua, minkä lisäksi imusolmukkeiden "vajaamiehitys" sai aikaan sen, että kärsin vilunväreistä jo kuukausia ennen kuin oivalsin pattien olemassaolon. Joten kipu voi olla syövän ensimmäinen ja ainutkin oire - joskus. Toisaalta vihlontaa ja kipua on rinnoissani ollut muutenkin, mutta se on aina liittynyt kuukautisia edeltävään hormonaaliseen toimintaan. Niinpä siedin tätäkin kipua pitkään tajuamatta, että se oli syöpää.

Nyt leikkauksen ja hoidot läpikäytyäni olen huomannut, etteivät aistini ole samanlaiset kuin ennen. Kuuloaisti varsinkin on herkistynyt, ja reagoin paljon voimakkaammin niin valoon kuin tuoksuihin - jopa siihen asti että kärsin migreenistä useammin kuin ennen. Ilmeisesti tämä herkkyys on yksi sytostaattien pitkäaikaisista sivuvaikutuksista - niinkuin sekin, että hormonaaliseen toimintaan liittyy aikaisempaa voimakkaampia kipuaistimuksia, jotka välillä pysyttelevät poissa ja välillä taas haittaavat päivittäistä keskittymistä ja esim. unta.

Kipujen kanssa eläminen ja niiden tunnistaminen on minulla vasta opettelemisen vaiheessa, mutta kuvittelen ja luulen pärjääväni suurin piirtein ihan hyvin. On niin jännittävää, kun kroppaansa tutustuminen on käytännössä pitänyt aloittaa melkein alusta, ja olen positiivisesti yllättänyt siitä, miten nopeasti lihaskunto on kaikesta huolimatta alkanut palautua ja kompensoida vartalon epäsymmetriaa. Niin ikään hormonitoiminta on säilynyt ja toipunut hoitojen huuruista.

Toukokuussa leikkauksesta tulee siis kaksi vuotta, ja silloin olen jo puolentoista vuoden ajan ehtinyt pitää kipupäiväkirjaa. Sen tarkoitus on auttaa minua tunnistamaan, mikä oire vaatii lääkärin tutkimusta, ja muutenkin siitä on apua kun sopeudun elämään tämän toipuvan elimistön kanssa. On mukavaa huomata, että niitä päiviä tulee yhä enemmän, kun ei tarvitse kommentoida sanallakaan mitään kipua!

T. Karhutar
Karhutar | 15.1.2009 klo 23:04:26