Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Positiivisuus

Tulipa elävästi mieleen tuosta tuutikin pohdiskelusta "saanko koskaan entistä elämääni takaisin" vuoden takaiset mietteet. Odottelin leikkaukseen pääsyä ja olin samalla tavalla syvästi järkyttynyt elämän perusturvallisuuden romahtamisesta. Mietin palaako elämäni ikinä enää raiteilleen, onko kaikki pilalla jne.. Todella ahdistavia ajatuksia ja kuvitelmia siitä, millaiseksi elämä sairauden myötä muuttuu.

No, ei kai se elämä ihan entiselleen koskaan palaa, tietoisus elämän arvosta ja kuoleman läsnäolosta jokaisessa päivässä on auennut. Mutta muuten, työt jatkuu, harrastukset jatkuu, perhe-elämä jatkuu.. Muut menevät jo lujaa eteenpäin, itse väliin mietin selvisinkö vai en..

Tällä hetkellä tuntuu että selvisin, olen saanut elämäni takaisin. Se on saanut uuden vivahteen, ihmisenä olen kasvanut, arvomaailmani on muuttunut. Elämä ei ole huonompaa kuin ennen, se on muuttunut ehkä epävarmemmaksi, mutta toisaalta syvällisemmäksi ja arvokkaammaksi.

Nyt vain täytyy uskoa että se oli tässä, tällä erää. Huomisesta ei tiedä kukaan, täytyy toivoa että se on meille armollinen..

Kyllä se siitä, ne hoidot on vain käytävä läpi, tunteet on käsiteltävä ajallaan. Suosittelen vertaistukiterapiaa. Itse osallistuin syöpäpolin kautta sellaiseen kuuden kerran ryhmäterapiaan, siitä oli minulle suuresti apua, en tuntenut itseäni enää niin yksinäiseksi ja ainoaksi rintasyöpään sairastuneeksi.
kevätmieli | 3.1.2008 klo 17:41:11