Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Apua ahdistukseen

Hei Simajo

Oletko kirjoitetellut tuonne Lähipiirissä syöpäpotilas -foorumille? Siellä nimittäin teitä huolehtivia, pelkääviä ja murehtivia omaisia on muitakin. En sano tätä siksi, että haluaisin hätistää Sinua pois, vaan siksi, että toinen samassa tilanteessa oleva ymmärtää paremmin, mitä oikein olet käymässä lävitse. Olen pahoillani, että vasta vähän aikaa sitten olet joutunut luopumaan veljestäsi, sillä keskeneräinen suru painaa Sinua ja saa näkemään tämänkin tilanteen synkkänä.

Rintasyöpä ei kuitenkaan ole sellainen sairaus, että se veisi ihmistä kovin nopeasti, vaan se "käyttäytyy" tavallisesti hyvin maltillisesti ja parantuu monilta kokonaan. Sinulla on siis aikaa puhua äitisi kanssa ja järjestää elämäsi sellaiseksi, että voit tukea häntä ja olla hänen elämässään "mukana" niin paljon kuin jaksat. Entisenä rintasyöpäpotilaana ja äitinä annan kuitenkin tällaisen neuvon, että kukaan ei vaadi Sinua jaksamaan tai olemaan enempää kuin olet. Sinulla on oma elämä, ja Sinä saat elää sen mahdollisimman täydesti, myös nämä vastoinkäymiset ja mahdolliset menetykset huomioon ottaen.

Syöpähoitojen läpikäyminen on hyvin henkilökohtainen prosessi, ja äitinä ja vaimona olen halunnut, että saan itse hoitaa itseni - ei niin, että kieltäisin muita osoittamasta omaa huomiotaan, vaan niin että minulle jää myös omaa aikaa voimaantua ja jäsentää näitä asioita, niin että jaksan samalla olla myös äiti ja miehelleni elämäntoveri. Haluan, että lapseni muistavat Minut, eikä tätä sairautta, ja sen teen vain elämällä normaalisti ja tekemällä niitä asioita, joista pidän.

Villissä lännessä oli sanonta, että älkää ampuko pianistia. No, mitä tällä yritän sanoa, niin veljeäsi hoitanut lääkäri on ehkä yritellyt rauhoitella tunnelmaa onnistumatta kuitenkaan kovinkaan hyvin. Kuitenkin, juuri luottamussuhteen luominen lääkäreihin auttaa rauhoittamaan tilannetta diagnoosin jälkeen ja keräämään selviytymistietoa, mitä äitisi nyt tarvitsee. Tyyneytensä alla hänkin miettii, mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua, mutta vastauksia tulee pitkin matkaa ja juuri niin, että mahdollisimman paljon "liittoutuu" juuri lääkärien ja muiden vertaisten kanssa. Näin taakka ei ole tule niin mahdottomaksi kantaa, ja elämässä näkyy taas sävyjä ja värejä - mahdollisesti jopa kirkkaammin.

Suosittelen, että luet Selvityjän matkaopasta, koska vaikka se on osoitettu syöpäpotilaalle, on siellä monia hyviä ajatuksia kenelle tahansa surevalle. Eipä silti, myös omaisille on omaa luettavaa, ja molemmat oppaat voit ladata täältä:

http://www.syopapotilaat.fi/oppaat.php

Uutta virtaa akkuihisi toivoo lempeästi

Karhutar

Karhutar | 20.10.2009 klo 15:35:39