Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Jaksaminen ja elämän katsomus

Syöpään puuttumatta kerran Kanarian saarilla sairastuin niin pahaan suolistotulehdukseen, että se meinasi viedä hengen. Emme olleet olleet kuin yhden päivän ihanassa etelän auringossa, kun molemmista päistä alkoi tulla verta. Ei muuta kun lääkäriin ja kauhukseni sain kuulla että pitää mennä sairaalaan. Siellä tehtiin tähystykset ja muut kamalat tutkimukset (olis muuten kerrottavaa kuinka suolen tyhjennys sujui ja muutkin häpeälliset asiat). Joka tapauksessa sain rankat antibiootit ja jatkotutkimukset kotimaassa. Mutta siitä haluan puhua, kuinka sujui viikon sairaalassa olon jälkeen loppuloma. Se oli yhtä taivasta. En koskaan ole nauttinut elämästä niin paljon. Kun sairaalassa katselin ikkunasta rannalla käyskenteleviä turisteja, oli katkeruus kamalimmillaan. Mutta sitten se toinen viikko kun sain olla "vapaana" alkoi, en ikinä ole nauttinut elämästä niin paljon. Loppuloma oli ihmeellinen, taivas niin sininen, meri niin kaunis, ihmiset täydellisen ystävällisiä... se oli paratiisi...

Vakavan sairauden kohdatessa pitäisi oppia arvostamaan sitä mitä nyt on. Luonnon kauneutta, ystäviä, perhettä. Sanat loppuvat, mutta tuskan keskeltä voi syntyä jotain suurta. Amor vincit omnia.
16 | 10.9.2011 klo 01:08:59