Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Hoidot loppuneet, missä elämänilo?
Moi kanssasisaretOlen 47v rintasyövän (leikattu rekonstruktio syys09 ja sytostaatit loppu 3vko sitten, ei säteitä) läpikäynnyt nainen. Hoitojen aikana olin osan työssä ja viimeiset 2kk sairaslomalla. Diagnoosin jälkeen ja syksyllä leikkauksen toipumisaikana tunsin eläväni parasta syksyä miesmuistiin, olin täynnä unelmia ja näin asiat "rennosti"... sytostaattien aikana tietysti pyrki selviytymään pahimmista päivistä, oli iloine n jos pystyi joskus syömään ja vatsakin toimi, mieli oli edelleenkin eteenpäin..
MUTTA sitten kaikki on ohi, hormoonihoito alkaa kohta ja pitäis elää parasta kevättä ja nauttia "uudesta mahdollisuudesta".. mutta kun ei... en nää auringon säteitä, missä unelmat, inhottaa kaikki ihmiset, en halua mitään ulkopuolelta tulevia odotuksia, jäänkö tälläiseksi zompiksi (ennen räiskyvä ja elämäniloinen ihminen), suruko on surematta? vihako on vihaamatta? enkö hyväksy minua, oma kroppa tuntuu vieraalta joka osalta, ei huvita seksi, halluis vaan syliä ja olla pieni tai mennä metsäkämpälle yksin kuuntelemaan tuulen huminaa (niin meenkin), asiat joista ennen nautin ei tuota mielihyvää (ehkä jokin kuitenkin, jonka voi tehhä niin että onnistuu ja ei tartte suoritta!!).. oonko masis? onneksi on ystäviä joitakin, jotka seuraavat ettei ihan putoa tyhjyyteen...
Onko muilla tälläistä kokemusta, ja ne jotka ovat sen valon pimeyden jälkeen löytäneet... kirjoittakaa että se on mahdollista. Tuntuu vain kuin olis Tyhjä kaivo, josta läheiset yrittää nostaa vettä, eikä ole mitään annettavaa... vielä..
- Hoidot loppuneet, missä elämänilo?TA-61
- Re: Voima ja iloisuus loppui, täälläkin!Kyllä tästä selvitään