Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Onkohan minulla syöpä?

Re: Ei kai mikään yllätys, mutta...

Random Karma

Kun ihminen syntyy, hän menee ahtaan synnytyskanavan läpi, ilman tietoa siitä, mikä häntä ulkopuolella odottaa. Hän on tosin kuullut äitinsä/vanhempiensa äänen ja saanut ehkä vaikutelmia ulkomaailmasta, mutta käytännössä hänen tietonsa siitä ja taitonsa selvitä ovat vielä vähäiset. Hän osaa ainoastaan reagoida ärsykkeisiin, sitä mukaa kuin niitä tulee vastaan.

Syöpään sairastuminen ja tieto diagnoosista on vastaavanlainen tilanne, vaikka lähipiirissä voikin olla joku, joka on jo sairastanut taudin tai jopa menehtynyt siihen. Jokaisen kohtaa uutisen ja tiedon omasta sairaudestaan omalla ainutlaatuisella tavallaan.

Ei ole mitään oppikirjan määrittelemää velvollisuutta säilyttää tyyneytensä ja malttinsa, vaan luonnollisesti vakava sairaus tai sen mahdollisuus järkyttää tasapainoa, joka ei ehkä ennenkään ole ollut kovin vahva. On tullut vastoinkäymisiä, jotka ovat saaneet kehon huutamaan apua.

Kun asia tulee ajan kanssa tutuksi, voi turvallisuudentunne palautua, ja sitten vasta alkaa löytää ja uskaltaa kokeilla asioita, jotka voimannuttavat ja antavat energiaa. Syöpähoidot eivät kuulu niihin, joten tämän asian hyväksyminen on kai se vaikein asia heti alussa. Että juuri minun pitikin joutua tähän vaikeaan paikkaan ja vieläpä juuri nyt... Mutta sitten, jossakin kohtaa, elämä alkaa vain taas luistaa.

Hyväksy siis tunteesi, äläkä ajattele tekeväsi niillä vahinkoa itsellesi, koska myös onnelliset ihmiset - ehkä vastoin odotuksia - sairastuvat syöpään. Se on vain tilanne, joku osuu joidenkin kohdalle. Kukaan ei ole sitä itselleen vapaaehtoisesti arponut.

Sen tähden, Sinun ei tarvitse käyttää nyt energiaa siihen, miten kuuluisi ajatella. Sinulla on täysi oikeus tuntea juuri ne tunteet jotka nyt tunnet. Se on vain tunne, joka ajan myötä menee ohi, ja apua saat aina, kun vain jaksat pyytää.

Voimia Sinulle, ja jatka kirjoittamista, se helpottaa!

T. Karhutar
Karhutar | 5.8.2010 klo 19:51:12