Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Läheisen kuolema ja avioero,voiko niitä verrata?
Tulin niin vihaiseksi,kun juttelin vanhan tuttuni kanssa.Siinä sitten läpikäytiin kuulumisia.Hän kertoi eronneensa muutaman vuoden avioliiton jälkeen(heillä ei ollut lapsia),samalla sitten kerroin Jarmon kuolemasta 6 kk sitten,siitä lyhyestä sairaudesta joka vei miehen mennessään viidessä viikossa.Meidän perheen surusta ja ikävästä.Sitten tämä tuttavani naureskellen tuumasi,että avioeroahan voi verrata kuolemaan.Sain hillitä itseäni,etten olisi päästänyt sellasta tekstiä suustani,jota olisin voinut joskus katua.Mun mielestä näitä kahta asiaa ei voi verrata toisiinsa.Mä olen elämää nähnyt sen verran,että tiedän mistä puhun.Oma isäni kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen 45 vuotiaana,olin silloin 14 v,oma avioliitto karahti karille,nyt sitten Jarmon kuolema.Jos haluan vielä selvitellä vuosienkin päästä asioita ex-mieheni kanssa,ei tarvitse kun tarttua luuriin ja soittaa.Ollaan edelleen tekemisissä toistemme kanssa,kun meillä on yhteinen tytär.Mutta jos haluan kysyä Jarmolta jotain,ei niihin kysymyksiin vastausta saa.Niin paljon tulee vielä asioita mieleen,joista olisi pitänyt puhua.Vaikka oli tunne ettei mitään jäänyt sanomatta.Kirjoitin Jarmolle kirjeen,johon koitin laittaa kaiken mahdollisen,meidän 26 vuoden yhteiseltä taipaleelta.Sitten Terhokodista tuli sellanen viiden sivun pituinen kysely potilaan omaiselle,äiti ei halunnut sitä täyttää mutta minä halusin sitä palautetta antaa.Siinä oli monta kysymystä,joihin en voinut vastata.En tiennyt oliko Jarmo masentunut,tai ahdistunut,pelottiko häntä tuleva kuolema.Niistä asiosta Jarmo ei meille,ainakaan omalle perheelleen halunnut puhua.Mitä Jarmo ajatteli valvoessaan kovissa kivuissaan yöllä?Odottiko,että pääsee pois kärsimästä?Pelottikö Jarmoa mikä odottaa kuoleman jälkeen?Jarmo halusi meille esittää ettei mitään hätää ole.Mä koitin pariin otteeseen avata keskustelua,ja kysyin;"Millanen fiilis sulla on oikeesti?"Jarmo totesi;"Ei Ukilla ole mitään "häikkää"=hätää."(Jarmo oli lapsenlapsilleen Ukki...)
Tälläisistä asioista me voitais puhua,jos kyse olisi avioerosta.Huomaan kuinka pinnalla mun tunteet on.Viha ja katkeruus tästä surusta.En ollut avioeron jälkeen tälläinen,olin pettynyt,kun avioliitto ei onnistunut.Olin pahoillani,että meitä ei ollut toisilleen tarkoitettu.Mutta avioeron pystyy hyväksymään eritavalla ja ELÄMÄ JATKUU,ilman pohjatonta ikävää,ilman katkeruutta,ilman vihaa,jne.jne.Tottakai surutyötä siinäkin tekee,mutta se on ihan erilaista,KUITENKAAN KUKAAN EI OLE FYYSISESTI KUOLLUT!
Tälläsiä ajatuksia tänä aamuna.
- Läheisen kuolema ja avioero,voiko niitä verrata?Kristiina