Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

kuinka jatkaa eteenpäin

Äitini kuoli viime kesänä syöpään.Taakse jäivät rankat hoidot, välillä oli parempia aikoja ja toivoin että jokin ihme tapahtuisi ja äiti parantuisi. Niin ei käynyt vaan äitini nukahti rankkaan sairauteen. Pelkään että itsekin menehdyn syöpään. Tarkkailen itseäni ja olen varma että jokin pieni kolotus on syöpää. Suru on muuttunut kaipaukseksi ja muistelen päivittäin äitiä ja ajattelen että mitähän äiti tästä ja tästä ajattelisi. Katselen äidin kuvaa ja puhun sille. Se vain tuntuu että ne puheet menevät jonnekin. Minulla on suunaton ikävä. En usko että koskaan toivun tästä täysin.
susie | 1.3.2006 klo 18:37:36