Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Siunaus takanapäin ja ikävä valtava

Hei Ninnu!
Olen myös sanaton..
Kokemus kovin raskas.. ja siihen vain tähdätty. Sen jälkeen aika pysähtyi, olo oli tyhjä!?
Itselläni meni siunaus tilaisuus jotenkin "ohi". Keskityin pitämään itseni koossa (ja tajuissani)ja tarkkailin lapsia.. Olin ulkopuolinen. Ja mitä itse ihmettelin;(varmaan pöhköä) Hautajaisissa yleensä kuvittelen ihmisen siihen arkkuun.. nyt en siihen pystynyt. En "nähnyt" rakkaintani siellä. Aivot eivät suostuneet ymmärtämään.. eivätkä tosin välillä vieläkään..

Mutta voit olla ylpeä itsestäsi, selvisit siitäkin koetelemuksesta! Sillä samalla sisulla pääset askel kerrallaan eteenpäin! Meidän elämä jatkuu, ei tosin varmaan koskaan niin kuin ennen, mutta se vaan jatkuu.. Ja tästä kaikesta joskus selvittyämme olemme ehkä vahvempia ja parempia ihmisiä..?
Päivittäinen taistelu surua, ikävää, katkeruutta, yksinäisyyttä vastaan, toiveena ja tavoitteena elämä, jossa olisi vielä aitoa iloa ja kenties onnellisuutta.
Ota voima lapsista..miehesi elää heissä!
Voimia voimia ja voimia!
Rutistus!
Leskeksi joutunut.. | 2.10.2006 klo 00:04:21