Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: vain ikävää ja suunnaton tyhjyys..

Eilen kuuntelin äitini hautajaisissa soitettua urkumusiikia. Syvennyin siihen ja tuli hyvin ikävä , suunnaton kaipaus. Vaikka on jo yli vuosi kulunut ikävä on. Pahin suru on takanapäin. Mieleen tulivat yhä uudelleen hetket jolloin äiti istui pyörätuolissa. Kuinka hyvin muistan hänen kasvonsa. Häntä en saa enää takaisin. Tulee syksy, talvi ja uusi kesä ja elämä jatkuu. En vain tiedä millaisena. Kuinka usein aikaisemmin narisi pikkuasioista. on kuin kaikki olisi saanut uuden merkityksen ja elämään suhtautuu eritavalla. Mikään ei ole enää itsestään selvää. Elämä on lahja jonka olen saanut.
susie | 28.9.2006 klo 10:14:14