Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: ikävä äitiä...

En minäkään mitenkään uskonnollinen ole, enkä tiennyt äitinikään olevan. Tietenkin aina joulukirko, iltarukoukset yms. mutta ei sen kummempaa. Uskon(pakko, muuten ei elämästä tulee mitään) kuitenkin siihen että me äidin kanssa vielä nähdään ja hänellä on nyt kaikki hyvin..

Äitini sanoi loppuaikana usein, että ei minulla ole mitään hätää, olen sitten tuolla Jumalan kämmenellä. Ja vaikutti olevan varma tästä!
Musta se vaan on ihmeellistä(positiivisessa merkityksessä) että ihminen joka on sairas ja kivulias uskoo siihen että näin oli tarkoitettu ja kaikki on hyvin senkin jälkeen kun lähtee pois.

Jotenkin tuntuu vaan niin pahalta että äiti joutui jättämään meidät ja me äidin, etten osaa ajatella että kaikella tällä on joku tarkoitus..onko?
Kai se on tämä pimeä aika kun vaikuttaa mieleenkin, on enemmän ikävä kun on hämärää,poltetaan kynttilöitä ja joulu lähenee..

onneksi meillä on ne ihanat muistot äidistäni, jotka jo nykyään saa useimmiten hymyn huulille kuin kyyneleen silmään!

alma
alma | 31.10.2006 klo 14:26:50