Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Lapset ja suru

Hei. Meillä vähän vanhempi poika ei tunnu käsittäneen asian lopullisuutta, mutta isosisko on ottanut asian todella raskaasti. Itki, oli kalpea ja kieltäytyi välillä syömästä. Kyseli: "Miksi kaikki kuolee?" ja "Miksi juuri mummi?" . Hautajaispäivänä oli niin pelottavan kalpea ja tuskainen, että ihan pelotti. Mutta hyvä että avoimesti näyttää tunteensa. Nyt on tasaantunut, mutta kyllä pinnan alla suru asuu. Teini-ikäinen taas jotenkin sulkeutunut itseensä, patoaa tunteet sisälleen. Toki (onneksi) itki hautajaisissa, niinkuin me kaikki. Kukaan meistä ei oikein vieläkään tahdo uskoa tapahtunutta, vaikka äiti/mummi nukkui pois kuukausi sitten ja hautajaisetkin oli jo.

Surulle on näköjäään annettava aikaa ja tilaa, ja kukin reagoi tavallaan. Suru tulee aalloittain, ja välillä on kummallisen tyyntä, kunnes taas tuntuu uhka pinnan alla ja enteilee myrskyä. Toivottavasti oman surumme keskeltä pystymme ymmärtämään ja tukemaan läheisiämme, lapsiamme. Vaikka joskus tuntuu ettei jaksaisi. Joskus suru "tarttuu" tai "peilautuu" eli lapsi reagoi vanhemman suruun tai päinvastoin. Mutta yhdessä selviätte/selviämme. Aika auttaa, vaikka nyt ei siltä tunnu. Voimia sulle! Hyvin ymmärrän, mitä käyt läpi, täällä samoja tuntemuksia, vaikka mun lapset vanhempia kuin sun. Tosiaan päivä kerrallaan.
Tiitux | 28.2.2010 klo 19:40:39