Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Vihaan haimasyöpää

Lämmin halaus Sinulle.

Isäpuoleni kuoli samaan sairauteen 59-vuotiaana,lokakuussa 05.
Vain viisi viikkoa haimasyövän toteamisen jälkeen.Mitään hoitoa ei voitu enään antaa.Syöpä oli alkanut haimasta,levinnyt maksaan,keuhkoihin,imusolmukkeisiin.Vatsan alueen syövät,kun yleensä ilmoittavat olemassa olostaan vasta loppuvaiheessa.Sen tosiseikan olen kuullut monelta lääkäriltä.Se on kylmää faktaa.Mutta kyllä tässä on moneen kertaan jossitellut,mitä jos epämääräisiin oireisiin olisi tartuttu ajoissa jne.jne.
Isäpuoleni ei puhunut itse syövästä,vaan löydöksistä,eikä siitä kuulemma voinut olla varma olisiko kyseessä edes syöpä...Näin hän itse puhui,vaikka lääkäri sanoi HETI,että olette erittäin vakavasti sairas.Mutta se oli varmasti Jarmon keino selvitä shokista.Hän koitti suojella meitä läheisiään viimeiseen saakka.Jarmo luovutti 1,5 viikkoa ennen kuolemaansa.Silloin kun syöpäklinikalla lääkäri sanoi kirjoittavansa lähetteen saattohoitoon.Muistan ikuisesti Jarmon surullisen katseen.Lääkäri oli meille hetkeä aikaisemmin sanonut,että puhutaan viikoista...Silloinkaan Jarmo ei halunnut,että muille kerrotaan todellinen tilanne,äidilleni ei saanut kertoa,ettei huolestuisi turhaan.Jarmo oli niin urhea.Miltä hänestä tuntui kun ihmiset kävivät hänen luonaan hyvästelemässä hänet?Miltä hänestä tuntui,kun syyskuun lopussa aurinko porotti pilvettömältä taivaalta?Hän itse valmistautui luopumaan elämästään.Oliko Jarmolla sellainen tunnu,että nyt hän on valmis lähtemään?
Katselin tänään vanhoja valokuvia.Jarmo oli niissä terveenä,täynnä elämää,iloinen katse,ja se tuttu pilke silmäkulmassa.Edelleen on kova ikävä.Niin paljon asiaa Jarmolle.Ja sydämessä asuu suru.Odotan sitä päivää,kun ei satu niin paljon.

Vihaan SYÖPÄÄ.VIHAAN.VIHAAN.
Meiltä syöpä on vienyt rakkaan ihmisen elämästä.
Enkä edelleenkään jaksa kuunnella "hyvää"tarkoittavia ihmisiä;Jokainen meistä lähtee vuorollaan!
Yleensä nämä ihmiset kyllä tarkoittavat ihan joitain muita ihmisiä kuin itseään...

Toivon Teille kaikille jaksamista oman surunne polulla.
Ja jossain edessä on se päivä,kun ei satu niin paljon.

Kristiina
Kristiina | 13.1.2007 klo 22:07:32