Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Rakas isoisä
Otan osaa suruunne...Nuo vihan tunteet ovat ihan ymmärrettäviä ja kuuluvat tosiaan surutyöhön, niinkuin Päivänsini tuossa edellä jo hyvin kirjoittikin. Taakkaa tuo vielä lisää hoitoon pääsyn viivästymiset ja juuri nuo puutteet joista kirjoitit. Tiedän valitettavan monta ihmistä, joiden keuhkosyöpää on hoidettu astmana tai potilas on passitettu hierojalle... :( Ja varsinnkin kun ikää on paljon, tuntuu siltä jopa - että asioista vitkutellaan varsin. Ei se varmaankaan paikkaansa pidä (toivottavasti), mutta oman isäni sairastuessa, nämä asiat väkisin tulivat mieleeni.
Älä itseäsi soimaa missään nimessä, varmasti isoisäsi tiesi - että rakastat häntä. Ei aina tarvita halauksia ja sanoja, kyllä välittämisen voi muutenkin osoittaa. Menetin oman isäni syövälle ja olen käynyt kaikki mahdolliset tunteet läpi. Välillä oli suurta vihaa sairaalaa ja lääkäreitä kohtaan - tai sitä byrokratiaa kohtaan. Sitten taas kiitollisuutta sairaalaa ja lääkäreitä kohtaan. Omat teot ja tekemättä jättämiset vainosivat, ehkä vieläkin. Mutta uskon, että isäni tiesi että rakastin häntä ja toisin päin. Vaikka ei niitä koskaan suoraan sanottu... Isäni oli sen ajan ihmisiä, että ei tunteista lörpötelty. Välittäminen osoitettiin aina muulla tavoin.
Siitä olen kuitenkin kiitollinen, ettei isän tarvinnut kitua pitkiä aikoja sairaalassa. Se olisi ollut hänelle ja omaisillekin hirveää. Kiitollisuudella muistan isääni ja ikävä on tietysti kova. Ehkä joskus jossakin näemme heidät, minä isäni ja sinä isoisäsi. Uskon, että heillä on hyvä olla nyt - missä ikinä nyt ovatkaan. Vaikka ei tämä varmaan paljoa lohduta, mutta toivottavasti edes vähän. Jaksamisia teille.
- Rakas isoisäsamael
- Re: Rakas isoisäpäiväsini
- Re: Rakas isoisäSupi