Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Isäni on poissa

Osanotto Suureen Suruusi. Voimia jaksamiseen. Yksi elämä päättyi, toinen alkoi. Suru ja ilo rinnakkain. Meillä oli vähän samanlainen tilanne, kolmas lapsemme syntyi kolme kk äitini äkillisen syöpäkuoleman jälkeen. Kuoleman surussa on ryvetty nyt reilut 9 kk, vaikeaa on. Ilo uudesta lapsesta on suuri, mutta pelkään, että jälkikäteen muistan näistä vuosista ainoastaan tämän pohjattoman äidin kaipuun ja ikävän.

Pinskun äiti: välillä tuntuu, ettei tätä ikävää ja surua kestä enää yhtään, elämässä ei ole mitään mieltä. Silloin muistan sinut, jos sinäkin suuressa surussasi jaksat olla noin myönteinen, en voi minäkään muuta kuin purra hammasta ja puskea eteenpäin. Positiivisuutesi antaa voimaa. Kiitos siitä!
surusyksy | 1.7.2006 klo 21:53:56