Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Tänä aamuna

Tänä aamuna herätessäni ensimmäinen ajatukseni oli, että tasan 8 kk sitten meille kerrottiin, ettei äitiä enää voi auttaa ja elinaikaa on jäljellä korkeintaan viikkoja. Aamukahvini taisin maustaa muutamalla kyynelellä - mulla on ollut monta hyvää viikkoa, mutta nyt taas kaikki muistot ja suru tuntuvat rysähtäneen niskaan. Suurimpana syynä taitaa olla se, että olen lähdössä perjantaina muutamaksi päiväksi isän luo, ja tiedän jo etukäteen, että siellä äidin puuttuminen on niin paljon konkreettisempaa ja muistot lähempänä. Luultavasti nyt käydessäni tulen näkemään myös äidin nimen hautakivessä, viimeksi olen käynyt äidin haudalla toukokuussa ja silloin kivi oli vielä puhdistettavana ja kaiverrettavana. Ja kohtahan tulee täyteen se 8 kk äidin kuolemastakin...

Ja osasyynä tähän apeuteen on myös se, että avomieheni kummisetä kuoli muutama päivä sitten vaikeaan sairauteen (ei syöpään kuitenkaan). Tiedossa on siis jälleen yhdet hautajaiset, kolmannet tämän vuoden aikana. Jollain tavalla tuntuu, että nyt vain odotan, kuka kuolee tai sairastuu seuraavaksi.

Mutta. Jotenkin tässä vain täytyy jaksaa ja jatkaa. Kesätöitä jäljellä kaksi päivää, syyskuun neljäs päivä jatkuvat taas opiskelut. Vähän vain pelottaa, että miten käy kun päivät alkavat taas selvästi lyhetä ja pimetä - keväällä kun valon määrä lisääntyi, mielialani koheni huimasti, toivottavasti nyt ei käy päinvastoin.

Kaunista syksyä ja halauksia kaikille sureville, olette ajatuksissani,

Tiltu

Tiltu_R | 23.8.2006 klo 07:47:42