Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Avoin kirje Jarmolle
Jarmo.Tänään 3.10.vuosi sitten lähdit pois.
Mietin,pitäisikö kirjoittaa,että jätit meidät...Mutta ethän Sinä meitä jättänyt.Et halunnut kuolla.
Varmasti niiden 1.5 viikon aikana,kun saimme tiedon,ettei mitään ole tehtävissä,varmasti halusit,että kuolema tulisi nopeasti ja loppuisi kipu ja kärsimys.
Viisi viikkoa sait elää sen jälkeen,kun syöpädiagnoosi annettiin.Itse,et puhunut syövästä,vaan löydöksistä.
Muistatko,kun olin mukanasi syöpäklinikalla kuulemassa tuloksia?Siellä se koko karmea totuus kerrottiin.Mitään ei ole tehtävissä.Vielä silloinkin,et halunnut,että äidille kerrotaan totuus,ettei äiti huolestuisi TURHAAN.Sinun elämänkumppanisi.Halusit suojella ja säästää meitä.
Puhuttiin äidin kanssa Sinusta pari viikkoa sitten.Kyllähän äidin tunnet.Ei sano koskaan asioita jos ei niitä tarkoita,ei hempeile turhia.Äidillä on Sinua ikävä.Teillä oli hyvä olla yhdessä,äiti arvosti älykkyyttäsi,taitoa keskutella,huumorintajuasi ja sitä,että puhuit asioista.Mutta eihän äiti saanut noita asioita Sinulle sanottua ääneen.
Me pidettiin muistojuhla Sinun 60-vuotispäivänä.Ei me paljoa Sinusta pystytty puhumaan.Sinä,kun et ollut paikalla.Söimme hyvää ruokaa,mutta ei yhtä hyvää,kun Sinun tekemäsi.Olit loistava kokki ja hyvä leipomaan.Muistatko,kun olin pieni ja teit mökillä minulle "pinaattikeittoa"?Söin lautasen kuuliaisesti tyhjäksi.Sinä totesit;"hyvinhän se nokkoskeitto upposi."Olit jo aikaisemmin puhunut laittavasi nokkoskeittoa,mutta sanoin,etten syö sellasta...Niimpä.
Jarmo.Muistatko kun ajoit kolarin viedessäsi minua kouluun.Koulu oli sisäoppilaitos,jossa asuin arkisin.Selvittiin aivotärähdyksellä ja pienillä vammoilla.Lähetit minulle postikortteja kouluun viikottain.Monen kortin loppuun kirjoitit;"Jos olet kiltisti,niin isi ottaa sut mukaan seuraavallakin kerralla,kun ajetaan kolari."Monet naurut saatiin nauraan.
Kyllähän meillä oli välillä vääntöä keskenään,Sinä kun tuppasit unohtamaan,että minulle tuli joka vuosi ikää lisää.Neuvoit ja annoit ohjeita.Muistutin Sinua,että olen jo 20,30,40 v.Mutta ei se saanut Sinua lopettamaan.Päinvastoin.
Nyt olisin niistä neuvoista kiitollinen ja saisit niitä antaa minulle vaikka olisin 90-v.Toivoisin kuitenkin,että minulla pelaisi silloin vielä kuulo...
Meillä oli hauskaa ja naurettiin paljon.Olit niin mainio.Sinusta pitäisi kirjoittaa kirja,niin värikäs elämäsi oli.
Olit sanonut omalle äidillesi,että Sinulla on ollut hyvä elämä.Se tuntuu hyvältä.
Jarmo.Olit niin urhea.
Ei me pystytty kuolemasta puhumaan kanssasi.Sinä et halunnut.Pariin kertaan olit koittanut äidin kanssa ottaa asian puheeksi,mutta ei äiti ollut tarttunut siihen.Uskotko,että äiti ei sen takia voinut puhua kanssasi,että olisi murtunut.Minä luulen niin.Vaikka äiti antaa kuvan,että on kova kun kallio.Ei ole kuitenkaan vailla tunteita ja rakasti Sinua omalla tavallaan.
Sinun "Mipusi"on alkanut seurustella.Olisit pitänyt tästä vävykokelaasta.Kunnon poika.Pitää huolta Mipusta.Poikakaveri tuli myös "oikeaan"saumaan.Muutama kuukausi sen jälkeen kun olit lähtenyt pois.Mipu ikävöi Sinua kuitenkin paljon.Näki unta Sinusta,Mipu meni naimisiin ja Sinä olit häissä mukana.Oli ollut kiva uni,ei yhtään ahdistava.
Me puhutaan Sinusta Mipun kanssa paljon.Muistellaan,nauretaan ja välillä itketään.Mipu oli yhtenä päivänä ajatellut,kun puhelin soi,että nyt Ukki soittaa...Niin on minulle käynyt monta kertaa.Kumpa olisit täällä.
Älä ole huolissasi,kyllä me pärjätään.
Helppoa se ei ole,mutta mennään päivä kerrallaan eteenpäin.
Monista asioista tulee kyyneleet silmiin edelleen.Eilen kun menin nukkumaan,ahdistus puristi sydäntä.Muistin,kuinka vedit yöllä 02.30 viimeisen henkäyksen.
Annathan anteeksi etten voinut olla vierelläsi,kun lähdit pois?
Annathan anteeksi etten voinut tulla aamulla katsomaan Sinua Terhokotiin,kun olit kuollut?Et se olisi ollut enään Sinä.Olit lähtenyt pois.Kyllähän muistat millainen itkupilli olen?
Me muistetaan Mipun kanssa se viimeinen kerta kun nähtiin Sinut Terhossa.Nousit sängystä ja otit TANSSIASKELEITA,ja sanoit;"VIIMEINEN VALSSI RANNALLA."Naurettiin.Sinäkin,vaikka vatsaasi(syöpä oli vallannut sen) sattui.Saatoit meidät ulko-ovelle,halasit meitä ja annoit suket.Käännyin katsomaan vielä perääsi.Kävelit ryhdikkäästi,selkä suorana pois.
Se oli viimeinen kerta,kun näin Sinut.
Ystäväsi P on maalannut Sinusta taulun.Siinä olet ruudullinen aamutakki päälläsi Terhossa,olet takaapäin kuvattuna.Kirkas valo tulee edestäsi.Sanoisit varmaan,että kuvakulma ei tee oikeutta,koska kaljusi kiiltää...Maalaus on todella hyvä.P on saanut hyvin sen tunnelman maalaukseen.Se kuva tulee olemaan teillä kotona seinällä.Ei vielä.Mutta myöhemmin.Nyt se saa vielä tunteet niin voimakkaasti pintaan.
Kirjoitin Sinulle kirjeen n.viikkoa ennen kuolemaasi.Siinä koitin sanoa kaiken mahdollisen mitä päässä liikkui.Olit liikuttunut,kun olit sen lukenut.Sanoit,että kyllähän te tiedätte,että Ukki teitä rakastaa.
Kyllä me tiedetään.Ollaan aina tiedetty.Sinulle läheisesi olivat kaikki kaikessa,niinkuin sinä olit meille.Olet edelleen.
Ei se ainoa side Sinuun ole suru,joka pitää Sinut meidän lähellä.Ja Sinä sanoisit kyllä ääntäsi korottaen,että nyt kyllä on aika lopettaa sureminen ja mennä eteenpäin elämässä.
Mutta Sinä puutut.
Älä ole huolissasi meistä.Kyllä me selvitään.Tulee se päivä,kun enään ei satu niin paljon.Ilo ja huumori palaa varmasti joskus takaisin.Kuljet meidän mukana aina.Joka päivä.Missä kuljetaankin.
Mutta tänään on itkun päivä.
Mutta lupaan pyyhkiä "räkärättiin"nenäni,niinkuin sanoit minulle,kun murruin mukanasi syöpäklinikalla.
Ps.Pertti-kanin tuhkat laitettiin hautaasi toiveittesi mukaan,kun Pertti kuoli kesällä.
Rakkaudella
Tyttäresi Kristiina
- Avoin kirje JarmolleKristiina