Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Surua surun päälle
Kiitos oikein kovasti teille kaikille tsemppauksesta. Aivan ihana lämmin ilmapiiri täällä.Harmitalvi, olen ymmärtänyt, että silmämelanooman hoitovaste on ihan loistava. En ole vatsan ultrassa vielä käynyt, mutta tuskin metastaaseja on... Sehän laskee selviytymisprosentteja. Levysädetys hoitomuotona kuulostaa uskomattoman helpolta ja olen suorastaan voitonriemuinen jo nyt sillä tuntuu vaan, että tuo innostunut vääränlainen solukkokasa tuolla silmässä kyllä tuhoutuu sädetyksellä ja se on sitten siinä. Itse jaksan uskoa selviämiseeni, mutta muu perhe on pessimistisempi. Ja ymmärrän heitä, me kaikki perheessämme tiedämme mikä tuska on jäädä tänne kun yksi perheen rakkaista lähtee. Me kaikki muistamme liian hyvin pojan sairasvuodet, vaikeat oireet, avuttomuuden tunteen, kun vaan ei voi vähentää juuri toisen kärsimyksiä, sen miten elämä pyöri hänen ehdoillaan, sairaalasängyn ympärillä, miten kaikki vaikeutui ja miten hän muuttui totaalisesti, miten hän kuihtui ja kadotti yhteyden meihin ja me häneen... kaiken sen joka oli silmille varsin raakaa ja brutaalia ja kaunistelematonta. Sitä on vaikea kuvailla. On niin erilaista todeta miten sukulainen kuoli siihen tai tähän, kuin saatella omaa lasta piinaavan pitkästi hautaan 24/7 ja olla jokaisessa vaikessa hetkessä mukana yötäpäivää univeloissa ja lohduttomana ja surullisena ja nähdä ja kuulla joka vaikerrus ja hengityskatko ja kohtailu ja koittaa silti siinä sivussa hoitaa koti, siivous, pyykkäys ja ruuat, ja hoitaa terve lapsi ja arkikuviot mahdollisimman normaalisti... ja säilyttää vielä mukana ilo ja hyvä ilmapiiri. Se oli meille loppuun asti tärkeä asia, että joka päivästä löysimme ilon ja huumorin kukan ja naurun ja hymyn.
Jos mieheni olisi tämän saanut,olisin lohduton kun pelkäisin, että hän jättäisi meidät kuten yksi lapsistamme ja luulen, etten jaksaisi enää sitä. Eiköhän nuokin tuosta kohta usko, että tämä hidastaa tahtia vain hetkeksi ja paljonhan se on minustakin kiinni miten asennoidun. Tyttö jo kysyi lähteekö multa tukka ja siihen en osannut vastata vielä. Oletan että ei, mutta sanoin, että jos lähtee, niin hommaan sikamakeen peruukin ja leveilen hetken upeilla hiuksilla, omat kun on aina ollet kitukasvuiset... Mies soittelee kaupasta ja kysyy tarvinko jotain..esim lasisilmiä.... että kyllä ne täällä huumorin varjolla taas jo yrittää niellä tätäkin takapakkia.
Kaikille teille voimia, vaikken vielä osaa hahmottaa nimimerkkien takana olevia kohtaloita,mutta uskon, että jokaisella on kyyneleensä.
- Surua surun päälletiltu
- Re: Surua surun päälleninnu72
- Re: Surua surun päälleTiltu_R
- Re: Surua surun päälleharmitalvi
- Re: Surua surun päälletiltu