Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Pääsiäisen jälkimaininkeja
Pääsiäisestä on kulunut jo viikko, ja tuntuu, että olen vieläkin jotenkin turta ja uuvuksissa... Isän luona käyminen ei sinänsä ollut niin hirveän rankkaa, olo siellä (lapsuudenkodissani siis) tuntui enemmän kummalliselta kuin surulliselta. Keräsin sieltä pois kaikki leluni ja löysin myös joitain omia vauvanvaatteitani, jotka nekin otin mukaani. Äiti niitä säilytteli kaiketi siinä toivossa, että tulisi seuraava sukupolvi, jolla olisi niille käyttöä. Niin äiti joskus vanhoista leluistanikin sanoi - että pidetään tallessa, jos vaikka joskus tulisi uusia leikkijöitä.Kuljetin kaikki ne leluni ja vauvanvaatteni Hämeenlinnasta Joensuuhun, vauvanvaatteet pakkasin talteen - ja leluista laitoin myynti-ilmoituksen parille kirpparipalstalle. Eilen sitten myin ne (tai oikeastaan vaihdoin muutamaan kirjaan) naiselle, jolla oli useita leikki-ikäisiä lapsenlapsia. Minulla ei oikein ollut säilytystilaa niille leluille, enkä tiedä tuleeko minulla myöskään koskaan olemaan lasta, joka niillä leikkisi, joten parempi ne oli pistää kiertämään sellaisille, joille niillä on käyttöä. Niistä tavaroista luopuminen ei sinänsä ollut vaikeaa - mutta minuun iski syyllisyys, suru ja katumus siitä, etten täyttänyt äidin toivetta lapsenlapsista hänen eläessään. Nyt, jos joskus saan lapsia, he eivät koskaan saa tutustua äitiini joka piti lapsista ja olisi ollut ihana mummo.
Pari päivää sitten näin unen, jossa pyysin äidiltä anteeksi, etten antanut hänelle lapsenlapsia, ja heräsin itkuuni. Nyt suru ja ikävä ovat taas kovat. Ja lauantaina kaupassa käydessäni huomasin äitienpäiväkorttien tulleen myyntiin, se sattui...
Tiltu
- Pääsiäisen jälkimaininkejaTiltu_R
- Re: Pääsiäisen jälkimaininkejapinjaenkeli