Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Ei helpota..
Paras ystäväni kuoli syöpään 14.2.07 ja päivät menee vieläkin itkien eteenpäin. Itselläni on vajaan vuoden ikäinen tyttö, jota pitäisi jaksaa hoitaa, voimat tuntuu vaan olevan lopussa.Synnytin tyttöni kesällä ja seuraavana päivänä sain tietää ystäväni syövästä. Kolahdus ei silloin tuntunut niin valtavalta, mutta kun seurasin yli puoli vuotta sitä helvettiä kuinka toinen ihminen muuttuu silmissä ja kuihtuu kasaan tajusin että tästä ei enää selvitä. Kunnes sitten koitti se ikävä päivä kun illalla tuli puhelu että ystäväni on menehtynyt kaksi tuntia sitten, menin shokkiin jonka jälkeen vietin monta unetonta yötä. Oma mies ei voinnut käsittää kuinka pahalta tuntui rakkaan menettäminen eikä juuri tukea löytynyt. 23-vuotias ystäväni oli liian nuori menehtymään, toisella olisi ollut vielä elämä edessä. En tiedä helpottaako tämä suru ikinä, muuttuuko se erilaiseksi? Kirjoitin tänne siinä toivossa että saisin täältä kaltaisiani ihmisiä jotka ovat kokeneet tämän syöpä helvetin ja kertomuksia omasta surutyöstä.
- Ei helpota..Kiia
- Re: Ei helpota..Äiti
- Re: Ei helpota..Kiia