Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Lapseni muistolle....

...Vähän jäi kesken, kun lipsahti ennen aikojaan bittiavaruuteen...
Äskeinen runo oli Anja Salokanteleen. Ja jotenkin niin totta nyt. Tämä on elämän pituinen matka tämä suru. Ei lyhyt työvaihe, joka prosessoinnin jälkeen on ohi. Vaikka niin suurin osa ihmisistä olettaa. "Joko nyt on helpompaa?" "Joko olet toipunut"? Edes tietoisuus siitä, että lapsellani on nyt hyvä olla; ilman syöpää ja kipuja, ei aina lohduta ikävässä. On vain elettävä ja mentävä eteenpäin. Muidenkin lasten takia. Olen monesti miettinyt, mitkä asiat auttavat elämässä eteenpäin silloin, kun menettää ainokaisensa... Voimia meille kaikille.
T. äippä
äippä | 26.11.2007 klo 19:19:56