Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Molemmilla puolisoilla syöpä yhtaikaa

Mieheni sairastui vaikeaan lymfoomaan 2,5 vuotta sitten ja raskaista syto- ja kantasoluhoidosita huolimatta menehtyi noin vuosi sitten. Hänellä oli vankka elämänhalu, mutta se yhdistettynä huippuhyvään hoitoon ja rukouksiin eivät parantaneet häntä kuin hetkeksi.
Minulla itselläni todettiin rintasyöpä noin kuukautta ennen kuin mieheni sairaus otti uudelleen vallan. Hän eli sen jälkeen pari kuukautta ja hänen kuolemansa aikoihin minulla olivat rankat sytohoidot meneillään. Niinpä edellinen kesä oli katastrofaalisen hirveä.
Nyt rakkaan puolisoni kuolemasta on jo vuosi ja oma 1-vuotiskontrolli lähestyy. Surutyö on vielä kesken ja mieliala vaihteleva. Ilman uskoa ja läheisiä en olisi jaksanut. Enkä sittenkään jaksa kummoisesti. Kuitenkin iloinen mieli olisi paras lääke omasta sairaudesta toipumiseen. Fyysiset vaivat eivät ahddista, vaikka hormonilääkitys tekeekin niveleni jäykiksi ja aroiksi. Henkinen väsymys ja alakulo vaivaavat eniten. Yksinoleminen tuntuu vaikealta sen jälkeen kun on vuosikymmmenet saanut jakaa ilot ja surut hyvässä parisuhteessa.
Olisi mukavaa saada kuulla, miten joku vastaavaa kokenut on selvinnyt takaisin elämään.
syksyntuuli | 14.9.2008 klo 22:17:19