Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Ajatuksia 6v syntymäpäivänäsi


Olen tuolla jossain alempana jo sanonut, että minusta olisi kaikkein kauheinta menettää joku lapsistani. Luettuani viestisi yritän vastata jotain, jos nyt kyyneliltäni näen kirjoittaa..

Mielestäni olet hieno äiti. Huolimatta raskaasta menetyksestäsi olet jaksanut jakaa sen ja puhua siitä pojillesi. Hehän ovat nytkin melko pieniä, ja viime marraskuussa vieläkin pienempiä. Veikka tajusi varmaan enemmän tapahtumista kuin Otto. Luulenpa silti, että päällimmäisenä molemmilla oli ihmetys siitä, minne sisko katosi. He näkivät aikuisten olevan todella surullisia ja itkevän, kaikki oli yhtäkkiä niin vakavaa. Uskoakseni noin pienten lasten kohdalla aika kuitenkin tekee tehtävänsä, leikki on "laastaria", ja ajan myötä sisko jäisi yhä kaukaisemmaksi kuvaksi, ellei häntä muisteltaisi. Sinä olet hienosti ottanut pojat mukaan suruun. Silti olet jaksanut opettaa heille, että rakas ihminen ei katoa sydämistämme, vaikka ei enää olekaan fyysisesti läsnä. Sisko "kulkee" varmasti heidän mukanaan koko heidän elämänsä ajan. Sinä olet opettanut heille, miten raskasta menetystä käsitellään ja miten siitä yritetään toipua. Sen he muistavat varmasti aina.

Rakkaan menettäminen tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta. Kaikkein epäoikeudenmukaisinta mielestäni on lapsen menettäminen.

Kiitos. Pysäytit minut ja sait tajuamaan, että olen rikas nainen. En varallisuuden suhteen, mutta lasteni vuoksi. Tänään vietämme ylimääräisen syntymäpäivän, ja annan heille oikein extrahalit.

Voimia koko perheellenne,

Tumma_kisu



tumma_kisu | 29.7.2006 klo 09:54:15